Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
“Pystytkö nimeämään minulle viisi asiaa, jotka näet?” Kortetuike naukui. Sanat valuivat sisään korvistani jo ensimmäisellä kerralla, mutta pääni ei aivan käsittänyt sanoja vielä toisellakaan toistolla. Tartuin kuitenkin niihin pariin sanaa, jotka käsitin ja kuljetin katsettani leirin aukiolla. Vedin henkeä sisään.
“L-litteäkivi”, sopersin hieman änkyttäen. Vatsassani muljahti ja jouduin taas haukkaamaan terävästi happea. Rintani ei tuntunut nousevan, vaikka kuinka yritin hengittää. Sydämeni tuntui tykyttävän vain lujempaa kokoajan ja jokainen lyönti tuntui liu’uttavan minua lähemmäs räjähdystä.
“Hyvä”, Kortetuike naukui, “muuta?”
En pystynyt avaamaan suutani enää sanoakseni mitään. Mieleni tuntui kääntyvän mutkalle ja pyörivän kehää yhden kysymyksen ympärillä: “kuolenko minä?”
“Hei, Varpulaulu”, Kortetuikkeen ääni herätti minut takaisin kehooni, todellisuuteen. Minä en kuolisi. Olin kokenut tämän jo monen monta kertaa.
“Voisitko kokeilla hengittää hitaasti sisään, näin”, Kortetuike näytti mallia, pidin silmäni kollin valkeassa turkissa kunnes se alkoi tanssia silmissäni erivärisinä pilkkuina. Hengitin samaan aikaan Kortetuikkeen kanssa sisään.
“Ja ulos, juuri noin.”
Ja ulos.
Kortetuikkeen häntä hipaisi turkkiani ja kolli värähti kauemmas kuin olisi pelännyt minun menevän rikki kosketuksesta. Sen sijaan nojauduin lähemmäs. Annoin kylkiemme koskettaa kuin pyyntönä nojautua vielä lähemmäs ja saada tukea toiselta.
//Korte?
