Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Katselin auringonlaskua kadoten jonnekin mieleni syövereihin. En niinkään ajatellut mitään. Kyyhötin Kortetuikkeen vierellä istuen hieman kasassa, jotta tuntisin oloni turvallisemmaksi. Kortetuiske oli minulle aivan liian kiltti ja hyvä ystävä ja silti minusta tuntui väärältä olla hänen kanssaan. Halusin kollista kumppanini mutta hän ei ikinä tulisi pitämään minusta. Minun pitäisi vain hyväksyä se.
“Olen surkea kiipeilijä. Jos edes yrittäisin kiivetä tuonne, putoaisin varmaan heti”, nau’uin naurahtaen vaivaantuneesti ja siirtelin käpäliäni. Kortetuike hymähti.
“Ei kaikessa voi olla hyvä”, hän naukui. Uskalsin vilkaista kollia nopeasti. Hän katseli taivaalle. Kortetuike oli niin komea. Hänen turkkinsa näytti niin upealta ja nuo silmät… Kolli siirsi katseensa minuun, joten katsoin äkkiä pois.
“Minusta vaikuttaa, että olet kuitenkin hyvä tietyissä asioissa vaikket olisikaan kiipeilyssä”, vanhempi soturi naukui. En osannut vastata kehuihin, joten koitin keksiä muuta sanottavaa.
“Meidän pitää varmaan palata leiriin pian”, nau’uin ja katsoin taas taivasta. Oranssin, keltaisen ja pinkin sävyt alkoivat vähitellen häipyä ja tilalle oli tulossa sinistä.
//Korte?
