Varpulaulu
Kirjoittaja: Saaga
Kallistin päätäni kuullessani Kortetuikkeen selityksen. Yritin parhaani mukaan sulatella juuri kuulemaani, mutta loogisuus oli kaukana tunteista ja juuri nyt tunteet tuntuivat valtaavan koko tunteikkaan mieleni. Vai että Kortetuike oli komea, mukava, ymmärtäväinen ja vielä noin ajattelevainen.
“Jaa, kiintoisaa”, vastasin ja siirsin katseeni Kortetuikkeesta omiin tassuihini. Turkillani kulki tuttu kihelmöinti, kun sydämeni hakkasi rinnassani.
Pian se loikkaisi ulos kehostani, rikkoisi pari kylkiluuta ja huutaisi Kortetuikkeelle kuinka ihastukseni häneen kasvoi hetki hetkeltä. En kuitenkaan ikimaailamssa kertoisi kollille sitä.
“Oletko”, Kortetuike aloitti ja empi hetken ennen kuin jatkoi, “oletko itse koskaan ajatellut asiaa tältä kantilta?”
“En, mutta nyt ajattelen”, naukaisin heilauttaen häntääni. Kortetuike naurahti.
“Oletteko hereillä siellä?” Korpikasteen huudahdus sai molemmat meistä säpsähtämään ja kääntämään katsemme eri suuntiin.
“Kyllä vain”, Kortetuike vastasi naaraalle ja loikkasi maan tasalle kaatuneen puun rungolta, jolle oli istahtanut odottamaan. Minä vilkuilin häntä seuratakseni samaa käytöstä oikean lopputuleman varmistamiseksi. En halunnut tehdä tehtävääni väärin, sillä olinhan täällä täysin vapaaehtoisesti. Ei toisten pitäisi oppilaan lisäksi joutua kouluttamaan vielä minuakin.
//Korte, Korpi?
