Varpupentu
Kirjoittaja: Saaga
Istuin yksin pentutarhassa omalla makuusijallani. Tai siis enhän minä yksin ollut, kun pesässä oli minun lisäkseni muut pennut – Naavapentu, Sädepentu sekä siskoni Korpipentu – mutta he juttelivat ja tekivät jotain keskenään, johon en jaksanut mennä mukaan. En sinänsä kaivannut seuraa mutta vilkuilin silti pesän muita vanhempia kissoja ja pentuja. Pesässä olivat kaikki muut pentutarhan asukit paitsi Kimalaistoive, jonka kanssa en ollut vielä ehtinyt lyhyen elämäni aikana juttelemaan kertaakaan mutta ehkä haluaisin jossain kohtaa. Katseeni kohtasi Lehtomyrskyn katseen kanssa ja emo tassutti luokseni makuusijan luo. Harhaileva katseeni käväisi pentutarhan lehtikatossa ja siirtyi sitten takaisin emoon ja sen jälkeen pesämme vartijaan Leppävarjoon, joka oli noussut seisomaan.
“Hei! Siirtykääpäs nyt ulos. En jaksa istuskella täällä enää”, kolli naukui voimakkaalla äänellä. Pesän asukit alkoivat valumaan ulos mutta ennen kuin nousin katseeni kiinnittyi vanhemman pennun silmiin. Sädepentu väläytti pienen hymyn ja meni sitten muiden perässä ulos.
“Mennäänkö mekin nyt?” kysyin emolta ja katsoin nyt häntä silmiin. Emolla oli ihan samanlainen turkki kuin minulla ja minusta se oli aika mukavaa. Kukaan ei varmasti epäillyt kuka minun emoni oli. Olin todella ylpeä emostani ja rakastin häntä mielettömästi.
//Lehto?
