Varputassu
Kirjoittaja: Saaga
Oli kulunut nelisen auringonnousua saalistusretkestämme. Tänään oli kokoontumisyön aika. Kävelin Korpitassun vierellä. Tämä kaikki oli minulle hyvin uutta. En ollut ollut ikinä kokoontumisessa eikä muuten ollut Korpitassukaan.
“Muistakaa sitten, että kokoontumisyönä vallitsee rauha joten ette saa taistella kenenkään kanssa”, Aurinkoroihu, joka kulki minun ja Korpitassun takana naukui. Samalla hän puhui pojalleen, joka käveli hänen vieressään Käärmekulta melkein turkissaan kiinni. Sädetassu näytti jännittyneeltä, kun nyökkäsi isänsä sanoille. Aurinkoroihu kuitenkin jättäytyi heidän luotaan ja pyyhälsi kumppaninsa luo, joka linkutti muista jäljessä. Sypressikuiske ei näyttänyt iloiselta kävelemisestä ja sävähteli välillä kivusta. Hänen rampa jalkansa mahtoi vaivata häntä taas.
“Ettekä saa jakaa klaanistamme tai taistelutekniikoistamme liikaa. Muuten he voivat käyttää sitä tietoa meitä vastaan”, Pohjaharha, minun mestarini, lisäsi edestämme.
“Kyllä, Pohjaharha”, sanoin kunnioittavasti. Tottelisin tietysti näitä sääntöjä. Korpitassusta en tiennyt. Hän tuntui välillä elävän täysin omilla säännöillään. Katselin emoa, joka kulki vierelläni toisella puolella kuin Korpitassu. Olikohan hän ylpeä siitä, että kuuntelin kuuliaisesti vanhempien kissojen ohjeita ja käyttäydyin niiden mukaan. Katsoin nyt siskoani.
“Oletko innoissasi?” kysyin häneltä. Odotin tietysti pitkää vastausta ja en halunnutkaan muuta, sillä en halunnut puhua enempää.
//Korpi?
