Varputassu
Kirjoittaja: Saaga
Seurasin Kortetuiketta leiriin tärisevin askelin. Minä olisin voinut juuri kuolla. Hillasielu melkein kuoli. Kortetuikekin melkein kuoli. Minä en melkein kuollut mutta olin lähellä, että olisin voinut sanoa “Minä melkein kuolin.” Lause kuulosti todella pelottavalta. Ehdin pohtia suunnilleen niin montaa asiaa, kun koko metsässä oli puita ennen kuin pääsimme leiriin asti eikä tämä ollut lähellekkään loppu tälle ajatustulvalle. Irvikita talutti Hillasielun leirin poikki parantajan pesälle. Painoin silmäni kiinni mutta jouduin avata ne heti, kun Kortetuike kysyi minulta jotain. Kun en vastannut vaan toljotin vain typeränä Kortetuiketta, hän varmaan tajusi etten kuullut ja toisti.
“Millainen olo sinulla on?” hän kysyi. Minulla meni hetki rekisteröidä sanat aivoihini ja, kun olin sen tehnyt tajusin tuijottavani vieläkin Kortetuiketta syvälle sieluun ja siirsin heti katseeni maahan todella häpeissäni. Miten olin näin tyhmä? Mitä minä edes vastaisin kollille? Ei minulla ollut hyvä olo, mutta jos sanoisin että huono se kuulostaisi typerältä. En saanut sanaakaan suustani vaikka kuinka yritin. Lopulta päädyin pudistamaan päätäni typerästi. Voi kuinka häpesinkään itseäni! Jatkoin maahan tuijottamista ennen kuin pakenin Kortetuikkeen edestä oppilaiden pesään. Tungin pääni omiin sammaliini ja nyyhkytin. Miten olin näin kamala? Miksi minusta tuntui näin kamalalle? Kuinka kauan tämä jatkuisi? Kai se nyt joskus loppuisi… En haluaisi elää loppu elämääni tämän olon kanssa… Ei sitä voisi silloin kutsua edes kunnolla elämiseksi.
//Korte?
