Varputassu
Kirjoittaja: Saaga
Seurasin Kortetassua häntä keikahdellen sivulta sivulle. Kolli oli jäänyt yksin makuualusten kanssa ja Nokilintu oli palannut pesään. Häntäni huitaisi epähuomiossa Korpitassun kylkeä ja tämä säpsähti.
“Hei!” hän huudahti varoittavasti. Loin naaraaseen anteeksipyytävän katseen ja tämä leppyi heti. Kortetassu kääntyi meidän suuntaamme. Huokaisin ja kiihdytin tahtiani, jotte olisin ennen Korpitassua Kortetassun luona. Minä kyllä pidin siskostani – rakastin häntä – mutta joskus hän osasi olla ärsyttävä. Millaistakohan Kortetassusta oli, kun oli vain isosisaruksia aiemmists pentueista? Pohdin asiaa hetken kunnes tajusin, että Korpitassukin oli luonamme ja meidän pitäisi nyt tehdä jotain likaiselle sammalkasalle.
“Miksi meidän pitää tehdä tämä. Eivät nuo ole meidän alusiamme”, Korpitassu marisi. Loin hieman paheksuvan katseen Korpitassuun ja se ilmeisesti teki tehtävänsä.
“No okei sitten. En valita”, hän naukui ja rupesi auttamaan. Kortetassukin nosti sammalia. En tiennyt itse mihin ne olisi pitänyt laittaa joten nostin loput ja seurasin Kortetassua kuuliaisesti. Vanhempi oppilas oli ripeä askelissaan ja minun oli vaikea pysyä perässä etenkin, kun kuononi edessä keikkui kasa sammalia. Korpitassu käveli hänen rinnallaan jotenkin tosi vaivattoman oloisesti mutta minulla oli tukala olla.
//Korte? Korpi?
