Varputassu
Kirjoittaja: Saaga
Palasin partiosta takaisin leiriin. Sädesäihke oli nimitetty eilen ja olinkin silloin onnitellut häntä mutta haluaisin löytää kollin vielä. Äkkäsinkin hänet aukiolta aika nopeasti mutta hän jutteli Nopsaliekin kanssa. Heillä näytti olevan ihan hauskaa joten painoin pääni ja menin muualle. En kehtaisi häiritä uutta soturia varsinkaan, kun hän oli toisen soturin seurassa. Näin aukion laidalla Kimalaistoiveen yksikseen. Naaras oli hoitanut joskus minua ja Korpitassua, – silloista Korpipentua – kun Lehtomyrsky oli ollut muualla tai lepäämässä. Halusin kovasti mennä juttelemaan hänelle mutta en uskaltanut lähestyä ikikuningatarta. Kimalaistoive kuintenkin huomasi katseeni ja väläytti minulle hymyn ja pienen nyökkäyksen. Oletin sen tarkoittavan, että voisin mennä hänen luokseen. Tassutin varovaisesti lähemmäs ja koitin näyttää mahdollisimman rauhalliselta vaikka minua jännitti ja sydämeni tuntui hakkaavan yhtä kovaa kuin se voisi keskellä taistelua tehdä. En ymmärtänyt miksi minua jännitti näin paljon. Kissahan oli klaanitoverini. Ihan kuin hän muuttuisi pian painajaisteni ilkeäkasvoiseksi Kimalaistoiveeksi ja kävisi kimppuuni. Epäröin vielä hetken mutta otin sitten pari askelta lisää ja nyt olin jo niin lähellä etten voisi perääntyä. Jäin seisomaan Kimalaistoiveen eteen ihastelemaan tassujani ja maata.
“Hei”, nau’uin tärisevällä äänellä. Häpesin itseäni. En ollut yleensä näin ujo. Miksi ihmeessä ajattelin, että minun painajaiseni olivat totta? Ne olivat vain unia ei Kimalaistoive minun kimppuuni kävisi.
“Mietin, että haluaisitko jutella tai… syödä yhdessä?” nau’uin katkaisten lauseen kahtia vilkaistakseni ikikuningatarta ja jatkoin taas katsoen tassujani.
