Varputassu
Kirjoittaja: Saaga
Kävelin emon luokse. Hän näytti olevan omissa ajatuksissaan.
“Hei emo”, nau’uin ja istuuduin Lehtomyrskyn viereen. En yleensä ikinä aloittanut keskusteluja mutta emon kanssa minun ei tarvinnut pelätä. Vaikka painajaisissani emo oli aina hirviö ja hänen naamansa vääntyi pelottavasti eri suuntiin oikeassa elämässä tunsin hänet ja tiesin, että hän oli turvallinen.
“Hei”, emo naukui mutta kauaa emme ehtineet keskustelemaan, kun Korpitassu tupsahti paikalle. Hän kyseli miten koulutukseni oli sujunut ja kertoi jotain omastaan.
“Ihan hyvin”, sanoin. Taisin kyllä hieman valehdella, sillä olin joka päivä harjoituksissa tosi väsynyt ja harvoin tein mitään “ihan hyvin”. Paremmin tilannetta olisi kuvannut kohtalainen tai jopa surkea mutta en halunnut puhua siitä nyt.
“Hyvä kuulla”, Lehtomyrskykin naukaisi ja hymyili. Hymyilin takaisin. Korpitassu näytti siltä, että koittaisi seuraavaksi keksiä jotain, jolla kääntää keskustelu itseensä. Tunsin naaraan aika hyvin.
“Pääsitkö siis nyt pois parantajan pesästä?” kysyin hiljaa. Jäisin taas sisareni varjoon mutta siellä oli mukava piileskellä.
“Joo. Leimusilmä päästi minut pois”, Korpitassu sanoi ja hymyili omahyväisesti.
“Pidäthän sitten itsestäsi huole-” lauseeni keskeytyi Korpitassun huokaisuun.
“Totta kai”, hän naukui. Nyökkäsin ja annoin sitten puheenvuoron muille. Tuntui tosi epämuvalta puhua kauan tai ylipäätään olla huomiossa hetkeä pidempään.
//Lehto? Korpi?
