Varputassu
Kirjoittaja: Saaga
Oli onneni, että isä vaihtoi juuri puheenaihetta ja lähti. En ollut vielä valmis nimittämään ketään tapaamistani kissoista ystävikseni, enkä varmaan olisi pitkään aikaan. Huokaisin ja istuin pentutarhan edustalle.
Tassutin uuden mestarini perässä ulos leiristä. Minua jännitti nähdä reviiri nyt ensimmäistä kertaa. Olin juuri saanut oppilasnimeni ja käskyn mennä Pohjaharhan luo kertomaan tälle, että hän olisi minun mestarini. Olimme lähteneet miltei heti rajapartion mukaan, jotta näkisin reviiriä edes vähän. Mukana partiossamme oli Pohjaharhan lisäksi Kuutassu, Tähtimötaivas ja Virtaviima. En ollut kovin hyvä lukemaan toisten kissojen ilmeitä mutta Tähtimötaivas näytti siltä kuin olisi halunnut juosta karkuun. Kuutassu taas koitti kokoajan kysellä ja pitää keskustelua yllä mestarinsa ja minun mestarini kanssa mutta se ei näyttänyt kauheasti onnistuvan.
Kiersimme nummen kautta joen yli koivumetsään. Pohjaharha oli esitellyt paikkoja aika monipuolisesti, mutta olin jo niin poikki joen kohdalla, että en olisi jaksanut enää yhtään enempää. Nyt mestari tassutti Virtaviiman vierellä ja koitin parhaani mukaan pysytellä Kuutassun tahdissa, Tähtimötaivaan tullessa perästä. Isompien kissojen askeleet tuppasivat olemaan niin pitkiä, että jouduin välillä kipittämään pari askelta melkein juosten. Tähtimötaivas, joka tuli perästämme oli kyllä myös tosi pienikokoinen mutta hän näytti silti pysyvän hyvin mukana.
Kun vihdoin pääsimme kierrokseltamme takaisin leiriin, menin heti etsiskelemään jotain rauhallista paikkaa. Päätin istuutua juuri vähän matkan päähän saaliskasasta, sillä minulla oli nälkä. En kyllä kehdannut mennä hakemaan ruokaa. Odottelin rauhassa, että joku muukin meni hakemaan jotain ja menin sitten itse perästä. Hain itselleni hiiren ja kalusin sen kitaani leirin laidalla. Syötyäni tassutin kysymään Pohjaharhalta, mistä hakisin sammalia uutta pesääni varten oppilaiden pesään. Hän antoi hyvät ohjeet ja sain kaiken tehtyä oikein ripeästi.
