Vienotassu
Kirjoittaja: Ampiainen
Katselen innoissani parantajaa kun tämä kertoi tähtiklaanista mutta muistin kuitenkin viedä yrttit leimusilmän näyttämään paikkaan. sydämessäni tuntui lämpö. Nousin hitaasti seisomaan ja ajattelin että minun olisi pakko kysyä pääsisinkö parantajan oppilaaksi mutta en kyennyt vain kysymään kysymystä suoraan joten ajon tehdä sen vaikeaman kautta kysyä asiaa. Sydämeni tuntui todella raskaalta mutta tiesin että minun pitäisi edes yrittää.. vaikka hän ei suostuisi niin ainakin minä olisin kysynyt! Henkäisin syvään henkeä ja nostin katseeni häntä päin. Heilutelin häntääni edes takaisin toivoen että hän ymmärtäisi.
”Onko sinulla jotain asiaa?” Leimusilmä maukui kalistaen päättään.
”Tuota noin.. saanko minä tulla ajatellaan sinua aina välillä..?” Mau’un jo hitusen kovemmalla äänellä ettei hänen täytynyt pinistellä kuulakseen mitä sanoin. Leimusilmä hätkähti ja hänen silmissään välähti hämmentynyt väläys.
”Totta kai sinä saat”, hänen äänesään kuului hämmennys. Lipaisin pari kertaa viattoman oloisena sotkuista turkkiani. Miksi en vain voisi sanoa sitä suoraan että haluan olla hänen oppilaansa? Pörhistelin karvojani ja päätin yrittää olla rohkea!
”Leimusilmä minä haluasin olla parantajaoppilas, voisiko se mitenkään olla mahdollista? Minä tunnen itseni turhaksi soturioppilaana ja olenkin huono niissä taidoissa mitä soturi tarvitsee mutta tiedän jo jonkin verran yrtteistä ja parannuksesta ja tunnen että minusta olisi enemmän hyötyä parantajaoppilaana kuin soturioppilaana”, mau’un yrittäen saada ääneni rohkeutta. Minä onnistuin.. minä onnistuin! Leimusilmän silmissä välähti yllätystä hämmennystä ja kaikkea! Enhän ollut tehnyt väärin kysyessäni tätä näin aikaisin..?
//Leimu
