Virtaviima
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Vihdoinkin oli koittanut jokaisen neljäsosakuun paras päivä: vapaa! Kaiken kruunasi se, että myös Kyyhkypyrähdys oli sattunut saamaan vapautuksen vartijan velvollisuuksista samalle päivälle, joten olimme voineet palata Kuolonklaaniin yhdessä.
Juuri nyt olimme matkalla yhdessä siskoni ja isämme Sähkötuhon kanssa joelle uimaan. Päivä oli liian lämmin kuivalla maalla turhanpanttina seisoskelemiseen. Kyyhkypyrähdys ei kylläkään osannut uida, mutta pääasia oli se, että saisimme joka tapauksessa viettää yhdessä aikaa.
”Miten te voitte?” kuului Sähkötuhon kysymys.
”Oikein hyvin”, vastasin isälleni hymy naamallani. Sähkötuho oli yksi niistä harvoista kissoista, joille en vain yksinkertaisesti pystynyt olemaan inhottava. Rakastin ja arvostin isääni suunnattomasti, ja halusin näyttäytyä hänen silmissään tyttärenä, josta tämä saattoi olla ylpeä. ”Vartijan pesti osaa olla melko pitkästyttävää puuhaa, mutta ei tylsyys minua tapa.”
Sähkötuho nyökytteli päätään hyvillään. ”Se on hyvä kuulla.”
”Minullakin menee hyvin”, Kyyhkypyrähdys naukui isän toiselta puolelta. ”Tosin minulla tulee usein kamala ikävä Matotaistoa – ja tietysti myös sinua ja emoa.” Sisareni värisytti viiksiään hyväntuulisesti.
Pyöräytin Sähkötuhon huomaamatta silmiäni. Aina sama valitusvirsi siitä, miten kova ikävä naaraalla oli höyhenaivoista kolliystäväämme, jota ilman tuo ei tuntunut osaavan tehdä yhtään mitään. Toisinaan en voinut olla ihmettelemättä, millainen typerys Kyyhkypyrähdys osasi olla niin fiksuksi kissaksi.
Ilmeisesti halveksiva eleeni ei ollut jäänyt huomaamatta armaalta siskoltani, jonka terävä katse nauliutui minuun. ”Ihan kuin sinulla muka olisi varaa arvostella minun ja Matotaiston suhdetta”, Kyyhkypyrähdys tuhahti, ja minulla paha aavistus siitä, mihin suuntaan tämä keskustelu oli kääntymässä. ”Kaikki kollit karttelevat sinua kuin ruttoa – miten kuvittelet koskaan voivasi saada kumppania?”
Sisälläni kiehui. Pakotin kuitenkin ulkoisen olemukseni pysymään mahdollisimman tyynenä isän läsnä ollessa. En halunnut hänen näkevän, miten rumaksi verbaaliset yhteenottomme Kyyhkypyrähdyksen kanssa saattoivat pahimmassa tapauksessa äityä.
”On paljon tärkeämpiäkin asioita kuin kumppanin löytäminen”, yritin sivuuttaa sisareni suoran hyökkäyksen. En kuitenkaan ollut varma, uskoinko itsekään sanomisiini. Kunniakkaalta Kuolonklaanin soturilta odotettiin yleensä perheen perustamista ja suvun jatkamista, mikä ei onnistunut ilman kumppania. Eikä Kyyhkypyrähdys ollut väärässä siinäkään, että kollit tuntuivat karttelevan minua, vaikka en sitä hänelle tai kenelle muullekaan koskaan ääneen myöntäisi.
”Voin palvella klaaniani monin muin tavoin kuin hankkimalla kumppanin ja saamalla jälkikasvuja, vai mitä, isä?” Käännyin Sähkötuhon puoleen toivoen saavani häneltä tukea asiassa. Samaan aikaan pelkäsin sitä, että kolli olikin samaa mieltä Kyyhkypyrähdyksen kanssa, ja näki minut valtavana pettymyksenä niin itselleen kuin suvullemmekin.
//Sähkö?
