Virtaviima
Kirjoittaja: EmppuOmppu
Leukani avautuivat isoon haukotukseen. Aurinko oli ohittanut huippunsa jo hyvän aikaa sitten, ja Eloklaanin leirissä oli tylsän hiljaista. Eloklaanilaiset olivat taipuneet Kuolonklaanin vallan alle kuin nuoret pajut, ja rautainen kuri piti huolen siitä, että sama jatkuisi vielä pitkään. Kieltämättä olisin kaivannut enemmän tottelemattomuutta, sillä se olisi tarjonnut helpotusta tähän ajatukset turruttavaan tekemisen puutteeseen.
Seurasin laiskasti katseellani pentutarhasta ulos tepastelevia pentuja sekä näiden perässä tulevaa kuningatarta. Silmätikukseni oli valikoitunut joukosta valkoisella turkillaan erottuva räkänokka, joka sattui olemaan yksi Mesitähden vastenmielisen monista jälkikasvuista. Tämä rääpäle muistutti kuitenkin isäänsä häiritsevän paljon ulkonäöltään, ja kenties juuri siitä syystä koin tarvetta ojentaa pentua muita kovemmin. Se antoi minulle samanlaisen tyydytyksen tunteen kuin jos olisin saanut kurittaa Eloklaanin päällikköä itseään. Eihän se sama ollut, mutta riitti pitämään minut järjissäni näissä tukahduttavissa olosuhteissa.
”Tähän Eloklaanin pelkurien löyhkään ei vain koskaan totu”, halveksiva tuhahdus tunkeutui ajatuksiini, ja tiesin katsomattakin, kuka viereeni tullut kissa oli.
”On vaikea uskoa, että näin selkärangattomat kissat ovat koskaan pystyneet muodostamaan klaanin omillaan”, murahdin puolestani ja vilkaisin sivusilmällä Jääviiltoa. Punertavaturkkinen soturi oli edelleen inhokkilistani kärkipäässä, mutta täällä haisevien eloklaanilaisten ympäröimänä jopa hänen seuransa tuntui siedettävältä. ”On säälittävää, miten he eivät enää edes yritä vastarintaa. Tylsistyn kuoliaaksi, jos en pääse pian rankaisemaan jotakuta.” Se onkin ainoa hauska asia tässä hommassa, lisäsin mielessäni.
//Jää?
