Tyrskytassu
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Luopio |
”Ai pahastuvatko?” tuhahdin ja loin kolliin katseen, joka jo itsessään kertoi paljon. ”Tietenkin pahastuvat. He loukkaantuvat oikein verisesti. Etenkin Keijukainen. Mutta sellaisia he ovat. Heidän luottamuksensa täytyy ansaita.”
Järkäletassu kohotti kulmiaan kysyvästi. ”Meinaako tuo nyt siis, etten voi lähteä saalistamaan?”
Kohautin lapojani ja virnistin. ”Se riippuu. Kunhan oikeasti tuot jotakin mukanasi ja palaat hyvissä ajoin, voit mennä. Mutta tiedä se, että Keijukainen osaa olla hyvin vainoharhainen.”
Suurikokoinen kolli laski epäröiden rapisevan pussinsa maahan. ”Minä palaan pian”, tämä lupasi. Nyökkäsin vain ja kumarruin noukkimaan hänenkin kantamuksensa mukaani. Sen jälkeen Järkäletassu käännähti kannoillaan ja lähti loikkimaan poispäin.
Katselin hänen menoaan hetken, kunnes sitten kiepahdin ympäri ja suuntasin kaksijalanpesälle. Arpi oli vartiossa. Arvatenkin kaikki muut olivat jo nukkumassa. Hiivin siis hiljaa ylös ja laskin tuomiseni oviaukon viereen, ennen kuin sujahdin tilaan, jossa nukkumapaikat sijaitsivat.
”Missä se toinen on?” Keijukaisen silmät kiiluivat huoneeseen tihkuvassa heikossa kuunkajossa. Käännyin naarasta kohti.
”Lähti saalistamaan. Tulee pian”, vastasin yrittäen kuulostaa huolettomalta. Tassutellessani paikalleni, tunsin Keijukaisen katseen yhä polttavana turkissani. Toivoin todella, että Järkäletassu palaisi pian. Muuten Keijukainen lähettäisi joukkonsa – eli toisin sanoen kaikki huoneessa olijat paitsi Leopardin ja pennut – hänen peräänsä.
//Järkäle? Muut?
//183 sanaa
