Järkäletassu
//Kirjoittaja: Aura
//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet
Järkäletassu käyskenteli kaksijalkalassa itsekseen. Hän oli lähtenyt haukkaamaan vähän happea, sillä Keijukaisen kanssa samassa pesässä oleminen kävi harvinaisen nopeasti harvinaisen raskaaksi. Järkäletassu tuhahti ja loikkasi kalisevan roskapöntön päälle. Hän oli kuiden aikana oppinut kaikenlaista kaksijalkojen sanastoa elellessään täällä. Kyllä kolli edelleen kaipasi metsäisille maille, mutta hän oli oppinut osittain pitämään yhteisöstä. Kaipa siellä elo oli siedettävää, ainakin hän oli hyödyksi tulevassa suunnitelmassa. Mäihänkin pennut olivat syntyneet ja pesässä tuoksui tätä nykyä aina maidolle. Saisikohan Keijukainen joskus pentuja? Järkäletassu tyrskähti, tuskin. Naaras oli aivan…. kamalan hurmaava! Kolli katseli laiskahkosti ympärilleen ja loikkasi kaksijalanpesän rakennuksen päälle. Hän kaatoi roska-astian, joka kolisi maahan ja roskapöntön sisukset levisivät polulle. Tummaturkkinen katseli roskia toiveikkaana ja loikkasi niiden viereen. Hän haisteli roskia uteliaana ja löysi muutaman syötävän näköisen lihapalan. Hän nosti ne käyttökelvottomien jätteiden seasta polulle ja hymähti tyytyväisenä. Ainakin hän saisi jotain syötävää yhteisölle, ehkäpä jopa Tyrskytassulle..? Entinen kuolonklaanilainen ravisteli päätään. Miksi hän tunsi sellaista lämpöä raidallista kollikissaa kohtaan? Kaipa toinen oli enemmän kuin siedettävä. Järkäletassu siirsi lihapakkauksen syötävien herkkujen viereen ja työnsi päänsä roska-astiaan. Olisiko siellä vielä jotain syötävää? Jätteiden inhottavat hajut vyöryivät pitkäturkkisen kissan nenään ja ne saivat hänet irvistämään. Yök, hän meinasi tukehtua tähän lemuun. Tarttuisikohan se vielä hänen turkkiinsakin? Kuullessaan rapinaa kaduilta Järkäletassu kolautti päänsä roskapönttöön ja peruutti astiasta kadulle. Oliko joku yhteisöstä tullut tänne? Tai kenties kaksijalka? Niiltä sai yleensä kerjättyä ruokaa, mutta piti varoa, että ei jäisi kiinni. Sitä riskiä hän ei ottaisi. Juuri kun kaikki yhteisön jäsenet oltiin saatu takaisin. Järkäletassu kohautti olkiaan ja alkoi kerätä viemisiään kujakissayhteisölle.
”Minne matka?” kuului matala ja viekas ääni kauempaa. Järkäletassu katseli hetken ympärilleen, kunnes hänen pistävän vaaleansiniset silmät tavoittivat tuntemattoman kissan.
”Nämä ovat minun, etsi omat syötäväsi”, kolli vastasi tuhahtaen ja jatkoi omia touhuilujaan.
”En olisi siitä niin varma. Minulla ja ystävilläni on nälkä, eikä me jakseta etsiä syötävää. Ruoat tänne”, tuntematon kissa murahti ja Järkäletassu hätkähti. Hänet oltiin piiritetty, hänen ympärillään oli useita kissoja. ”Menkää rettelöimään muualle, minulla on kiire”, Järkäletassu vastasi, mutta kissat olivat paljastaneet hänelle kyntensä. Järkäletassu asettautui seisomaan tuomisiensa eteen, sillä hän ei niistä luopuisi. Pieni pelko hiipi hänen kurkkuunsa, mutta Järkäletassun korviin kantautui askelia…
// Tyrskynen 😉
