Aave
//Kirjoittaja: Lonkero
//Erakko | Klaanien lähialueet
Aave oli käpertynyt sammalvuoteelleen. Hänen mustat tassunsa suojasivat kasvoja pesään hiipiviltä auringon säteiltä. Tumma kissa oli lojunut kuivuudesta pölyisessä pesässään jo vähän liian pitkään, niin pitkään, että Hehkukin oli alkanut huolestua ystävänsä apaattisuudesta.
“Mentäisiinkö katsomaan auringonlaskua?” Hehku kysyi ja yritti aktivoida lamaantunutta Aavetta. Kolli vietti päivät pitkät pesässään pienellä solmulla ja nousi silloin tällöin vain syömään ja hoitamaan muita tarpeitaan.
Aave pudisti päätään. Hehku ei vain yksinkertaisesti ymmärtänyt Aaveen tuskaa, ei vain voinut ymmärtää. Aaveen sielu oli näivetetty ja hänen sydämensä kylmä kuin lehtikadon aurinko. Hän ei käsittänyt suuren Valon lähtöä. Kollista tuntui suorastaan murskatulta. Hän oli huolissaan – oli ollut jo pitkään – että esi-isät olivat hänelle vihaisia. Hän ei ollut varmaankaan ollut tarpeeksi hyvä isäntä, mutta Valo ei kohteliaisuudessaan ollut kehdannut sanoa sitä. Aaveen täytyisi korvata se jotenkin. Musta kolli tekisi mitä vain, mikä olisi hänen lyhyiden käpäliensä ulottuvilla. Mitä vain, jotta ei enää tuntisi oloaan enää näin tyhjäksi ja yksinäiseksi.
//Tää on nyt vähän tällänen pikakirjotettu *lippalakkikissahymiö*
KP-boosti käytössä
