Aave
//Kirjoittaja: Lonkero
//Erakko | Tuntematon alue
Aamu oli valjennut. Kaikkialla oli niin hiljaista. Istuin vähän matkan päästä revenneestä Jampasta ja kuivuvasta mytystä – Valosta – jonka turkin valkoiset läiskät muistuttivat enemmänkin vaaleanpunaista, johtui se sitten auringon unihiekkaisista ensisäteistä tai lopuista turkkiin pinttyneistä pyhän veren roiskeista.
Olin käynyt nostamassa puolukkaseppeleen takaisin Jampan kokkareiselle päälaelle ja maisema edessäni oli kuin suoraan ikonista. Kun Valo nousisi, lähtisimme matkaan hänen puhdistuneen vaistonsa johdattamana. Kohti suurinta tarkoitustamme.
Kiitos esi-isät. Jamppa oli liittynyt pyhien seuraan omaan erityisasemaansa ja siunasi meitä nyt olkapäällämme. Maallinen kissa oli pyhitetty tuonpuoleisen lähettilääksi, korkeammaksi kuin tavallinen sielu voi koskaan unelmoida. Hän sai kauneimman kohtalon kaikista.
Aamu alkoi valjeta todenteolla, eikä Valo ollut vieläkään noussut. Ymmärsinhän toki, oli raskas prosessi karkottaa kaikki paha ulos itsestään. Ei siis ihme, että hänen kehonsa kouristeli ja nyki nyyhkyttäen Jampan luona.
Tassutin alttarin viereen ja pukkasin Valo varovasti kuonollani.
“Meidän on jatkettava matkaa kunhan korkeutenne suo. Käyn etsimässä muutaman kasvin, jotta saamme lukittua tämän paikan pahat henget Jampan ruumiiseen. Palaan pian.”
//Valo?
KP-boosti käytössä
