Kehrääjä
//Kirjoittaja: Jem
//Erakko | Eloklaanin reviiri
Kehrääjä oli hypätä turkistaan toisen kissan ilmestyessä aukiolle hänen taakseen; yllättyneenä tämä kääntyi tutkailemaan saapunutta katseellaan. Pienen hetken ajan kollin vahvin tunne oli pelko siitä, oliko tämä kissa joku kenet hän oli jo menneisyydessään tavannut ja suututtanut? Kissa ei kuitenkaan hyökkänyt ensimmäisenä, mikä sai Kehrääjän sydämen lopettamaan hakkaamisen kuin viimeistä päivää elettäisiin.
Tämä tuntematon kissa kertoi Kehrääjälle asioita, jotka hän tiesi jo entuudestaan. Tietenkin tämä oli kyseisen klaanin aluetta – siksihän hän oli täällä. Kehrääjän hännänpää nyki, ei niinkään ärtymyksestä. Tilanne oli vain.. kiusallisen ja ärsyttävän rajamailla, sai ikävän tunteen leviämään Kehrääjän turkkiin. Hän ei pitänyt keskustelun aloituksesta, sillä se kuulosti enemmän käskyltä tai nuhtelulta. Tuntemattoman kissan rauhallinen äänensävy ei mennyt ollenkaan yhteen viestin kanssa.
Kehrääjä nosti leukaansa aavistuksen verran. Vaikka tuntematon kissa oli häntä suurempi, tahtoi hän katsella tätä nenänvarttaan pitkin. Kokoero kaksikon välillä sai Kehrääjän tuntemaan olonsa jokseenkin uhatuksi – eikä hän pitänyt siitä.
“Olen täysin tietoinen siitä, missä olen”, Kehrääjä vastasi. Hänen äänensävynsä oli tarkoitus olla koppava, itsevarma – yritys kummassakin kuitenkin epäonnistui ja hänen äänensä oli käheä, sanat tulivat kollin suusta ulos vain vaivoin. Kolli ravisteli päätään mutta jatkoi sitten varmemmin.
“Tarkoitukseni ei ole loukata, tietenkään. Etsin.. etsin Eloklaania”, Kehrääjä selitti heti palaten normaaliin, kohteliaaseen tapaansa puhua joka hänellä oli tapana ottaa käyttöön aina tuntemattomien seurassa. Hänen hännänpäänsä nyki silti, merkkinä siitä ettei keskustelun suunta ollut vieläkään hänen mieleensä.
“Uskallan olettaa, että olet yksi heistä? Kun, kun kerrot heti siitä missä minun pitäisi ja ei pitäisi kulkea”, kolli uskaltautui jatkamaan, painottaen lauseen loppuosaa jokseenkin suolaisesti.
// omppu? 😀
