Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko | Kujakissayhteisön lähialueet
Ei tarvinnut olla mikään ajatustenlukija, että tajusi Kharonin yrittävän päästä eroon minusta. Hän oli minua huomattavasti nopeampi ja – ikävä myöntää – kovemmassa kunnossa, minkä kolli vaikutti tiedostavan itsekin. Minulla oli kova työ jo pelkästään pysyä hänen perässään, mutta sitkeyteni ja lujan tahtoni ansiosta onnistuin lopulta siinä.
Seuraavaksi suuntasimme läheiselle lammelle, jossa meidän oli tarkoitus uida. En oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt odottaa. Vesi ei ollut minulle sinänsä mitenkään erityisen vieras elementti – sitä satoi taivaalta aina silloin tällöin. Uiminen sen sijaan oli aivan toinen juttu. En ollut varma, osasiko kukaan muu yhteisöstä Kharonin lisäksi uida, ja vaikka olisi osannutkin, minä en ainakaan osannut. Toisaalta, jos Kharon osasi uida, niin kyllä minäkin oppisin. Olihan minulla muutenkin tapana olla häntä parempi asioissa, jotka hän minulle opetti.
Tultuamme lammen luo silmäilin edessäni aukeavaa näkymää arvioivasti. Vesi oli värjäytynyt punertavaksi laskevan auringon valosta, ja paikoin sen pinta väreili tuulenvireen pyyhkäistessä sen ylitse. Pieni hymy levisi naamalleni – ei mikään noin kaunis voinut olla kovin vaarallinen. Uiminen kävisi varmasti yhtä helposti kuin pentujenleikki.
”Sinä ensin”, Kharon maukui ja katsoi minua hieman haastava katse eriparisilmissään. Vastasin kollin haasteeseen hymähtäen.
”Jos kerran vaadit.”
Astelin lammen rantaan itsevarmasti. Pysähdyin hetkeksi nauttimaan kasvoilleni puhaltavasta iltatuulesta, ennen kuin laskin toisen etukäpäläni veteen. Kylmä vesi sai jokaisen karvani nousemaan pystyyn aina hännänpäähän saakka. Tunsin Kharonin arvostelevan katseen polttavan turkkiani. Itsevarmuuteni rapisi silmissä, mutta minulla ei ollut pienintäkään aikomusta näyttää sitä herra Synkistelijälle. *Kyllä sinä osaat, Päivänsäde*, kannustin itseäni astuessani kokonaan veteen.
Rannan tuntumassa vesi ei vielä ihan yltänyt vatsaani. Tätä tuskin laskettiin vielä uimiseksi, joten minun pitäisi mennä syvemmälle. Luita ja ytimiäni nakertavasta kylmyydestä huolimatta kahlasin päättäväisesti eteenpäin.
Yhtäkkiä tunsin pohjan katoavan tassujeni alta ja humpasin veden alle. Paniikissa vedin vettä henkeen ja pyristelin pintaa kohti, jonka suunnasta minulla ei ollut pienintäkään aavistusta. Vettä oli joka puolellani, ihan kuin se olisi nielaissut minut sisäänsä.
//Kharon?
