Tyrskytassu
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Olin juuri viimeistelemässä etäisesti linnulta maistuvaa lihasiipaletta, kun jostain lähistöltä alkoi kuulua ääntä. Jähmetyin hetkeksi paikoilleni kuulostelemaan, ja vähitellen ääni alkoi saada selkeämmät rajat ja eri painotteisia sävyjä, kunnes sen pystyi tunnistamaan kahden tai useamman kissan vaimeaksi puheeksi.
Uteliaisuus valtasi minut korvista hännänpäähän. Niiden täytyy olla ne kissat, jotka haistoin aiemmin, ajattelin. Hiippailin äänen suuntaan kevein, huolellisesti asetelluin askelin. En halunnut herättää huomiota, jos kissat olivatkin vihamielisiä ja hyökkäisivät mieluummin kimppuuni kuin kävisivät sivistynyttä keskustelua kanssani tilanteen hienovaraisesti purkamiseksi.
Saavuin äänten perässä kapealla kujalle, jonne hiipuva valo loi tummia varjoja. Etsin niistä suojaa, paikkaa lymytä piilossa katseilta, jotta voisin tarkastella paremmin edempänä seisovia kissoja.
Heitä oli kolme: yksi iso likaisenvalkoinen, toinen pienempi harmaa ja kolmas vaaleanruskea, jonka turkilla oli tumman omaperäinen, laikukas kuviointi. Juuri tuo kolmas kissa hoksasi minut; kaksi muuta kääntyivät katsomaan suuntaani silmät välähtäen.
Harmaa naaras ja luonnonvalkoinen kolli heti sen kintereillä lähestyivät minua rauhallisin askelin. Pysyttelin liikkumattomana, vaikka tunsin lihasteni jännittyvän ja käskevän minua joko taistelemaan tai pakenemaan. Kumpikaan vaihtoehto ei kuitenkaan käynyt: olin alakynnessä riippumatta siitä, miltä kantilta asiaa tarkasteli. Tuo iso kolli näytti siltä, että saavuttaisi minut halutessaan leikiten pitkillä koivillaan, mikäli yrittäisin karkuun. Niinpä minä vain odotin, ja odotin, kunnes minut oli saarrettu.
”Kuka sinä olet ja mitä teet minun kaksijalkalassani?” kysyi harmaa naaras, joka silmäili minua arvioivasti harmahtavan vihreällä katseellaan. Kissan tavassa puhua oli jotain, mikä sai minut arvelemaan, että hän oli näillä nurkilla vähintään yhtä merkittävässä asemassa kuin päällikkö klaanissa. Hän on arviolta varmaankin noin minun ikäiseni, tuumailin mielessäni, ja yritin samaan aikaan kuumeisesti miettiä, mikä olisi sopivin tapa vastata.
”Olen Tyrskytassu”, nau’uin vakaalla äänellä ja kohotin hieman leukaani. Pidin ryhtini suorana, enkä antanut näille kulkukissoille varaa luulla, että minut olisi helppo päihittää tappelussa. ”Satun olemaan vain läpikulkumatkalla”, jatkoin sitten, ja kysyin heti perään painokkaasti: ”Saanen tiedustella, kenen kaksijalkala tämä onkaan?”
//Keiju? Mäihä?
//299 sanaa
