Roska
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Kuten olin arvellutkin, Cosmos oli innostunut kuullessaan suunnitelmien muutoksista. Kolli oli kuin pikkupentu, joka malttamattomana kyseli vanhemmalta kissalta mitä seuraavaksi tapahtuisi. Pysyttelin rauhallisena ja tarkkailin kaksijalkalan kujaa.
”Käymme vielä viimeisen kerran pesässä, aivan kuten kaikki olisi ihan tavallisesti. Sitten minä muka huomaan, että jotain yrttiä on liian vähän. Lähdemme sitten muka hakemaan sitä yrtiä jonkin kaksijalanpesän pihalta, otan sinut mukaani jotta saamme enemmän yrttejä pesälle saakka”, naukaisin suunnitelman, jota olin pyöritellyt mielessäni ennen kuin Cosmos ja hänen partionsa olivat palanneet. Kolli kallisti mietteliäästi päätään, mutta alkoi sitten nyökkäillä.
”Se kuulostaa ihan toimivalta”, kollikissa totesi tyytyväisen oloisena. Hänen hännänpäänsä nyki – kujakissa oli selvästi innoissaan. Valehtelematta niin olin minäkin. Pääsisin pian pysyvästi eroon tästä kirotusta kaksijalkalasta, Kujakissayhteisöstä, sisaruksistani ja kaikista muista. Ja ennen kaikkea minä pääsisin vihdoinkin Varjotassun luokse.
”No niin, palataan takaisin pesään”, naukaisin nuoremmalle kissalle ja viitoin hänet perässäni takaisin pesälle samaa reittiä kuin olimme tulleetkin. Ilta alkoi jo hämärtää, joten emme ehtisi olla pesässä kovinkaan kauaa ennen kuin lähdön aika tulisi.
Suunnitelman ensimmäinen vaihe alkoi, kun ilokseni huomasin yrttivarastojen todellakin olevan vajaita. Sopivasti varastosta uupui sellaisia yrttejä, joita voisi löytää kaksijalkojen puutarhoista. Härmä oli juuri lepäämässä syrjäisessä nurkassa pesän aukiolla, kun kävelin rauhallisin askelin hänen luokseen. Kollikissan korvat värähtivät, kun hän kuuli minun lähestyvän. Kujakissa raotti silmiään ja avasi ne kokonaan, kun hän tunnisti minut.
”Onko jokin hullusti?” raidallinen kolli kysyi ja vaihtoi asentoa mukavammaksi. Nyökkäsin.
”Lähden keräämään yrttejä kaksijalanpesien pihoilta. Otan jonkun kujakissoista mukaani, jotta saamme kerättyä mahdollisimman paljon yrttejä mukaamme”, nau’uin ja pidin katseeni ilmeettömänä. Härmä silmäili minua hetken, mutta nyökkäsi sitten vuorostaan.
”Se sopii, yrttivarastoja on hyvä täydentää ennen lehtikatoa”, Härmä tokaisi. Keskustelu päättyi siihen. Katsoin vielä hetken ajan Härmää silmiin ennen kuin käännyin ympäri. Tämä taisi olla viimeinen kerta, kun näin Härmän. En tapaisi häntä enää, sillä tiesin, että en ollut palaamassa kaksijalkalaan enää koskaan vaikka mikä olisi. Esitin etsiväni sopivaa kissaa huoneesta ja annoin katseeni kiertää jokaisessa kissassa, ennen kuin se pysähtyi Cosmokseen. Kävelin kollin luokse ja hän kohdisti katseensa minuun.
”Lähdemme keräämään yrttejä, nouse ylös”, käskin rauhallisella äänellä.
//Cosmos?
