Keijukainen
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kuolonklaanin reviiri
Henkäystähden ehdotus Päivänsäteen jättämisestä pois ensimmäisestä hyökkäyksestä oli järkeenkäyvä. Olisi ollut typerää paljastaa salainen aseemme eloklaanilaisille, jos Mesitähti itse ei olisi edes paikalla. Se antaisi kollille turhan paljon aikaa miettiä, mitä hän tunsi vai tunsiko mitään vastasyntyneenä kaapattua pentuaan kohtaan. Päivänsäde ei näyttänyt lainkaan tyytyväiseltä, mutta naaras lopulta myöntyi ilman vastusteluita – ei hänellä toisaalta ollut edes mahdollisuutta kieltäytyä.
”Ovatko kujakissasi valmiita, jos hyökkäys tapahtuu heti seuraavan täydenkuun aikaan? Ellette tiedä, se on alle puolen kuun kuluttua”, raidallinen kuolonklaanilaiskolli lausahti lattealla äänellä ja osoitti kysymyksensä minulle.
”Tietysti ovat. Sinun ei tarvitse murehtia hyökkäyksestä, kunhan vain pitelet Mesitähden kokoontumisessa tarpeeksi kauan”, lausahdin kylmällä äänellä. Tämä oli minun taisteluni ja tahdoin tehdä päätökset siitä itse. Henkäystähti kuitenkin pudisteli päätään:
”Jos tahdot kuolonklaanilaisia mukaan hyökkäykseen, minun on tiedettävä mitä tapahtuu.” Pyöräytin turhautuneena silmiäni, vaikkei kollin lausahdus tullutkaan yllätyksenä. Katseeni kääntyi Kharonin puoleen, sillä kolli oli harmittavan iso tekijä hyökkäyksen suunnittelussa.
”Samapa tuo, mutta minä teen lopulliset päätökset hyökkäyksen suhteen. Kharon, mitä kautta meidän on järkevintä hyökätä Eloklaanin leiriin kokoontumisen aikana?” esitin kysymyksen valkoturkkiselle kollille. Hän käänsi eriväristen silmiensä katseen minuun, kollin ilme oli varsin mitäänsanomaton, kun hän vajosi hetkeksi miettimään vastaustaan.
”Eloklaanilaiset kulkevat kokoontumiseen Hehkulammen eteläpuolelta. Sitä on siis vältettävä. Sekametsän läpi kulkeminen lienee turvallisin vaihtoehto meidän kannaltamme, pääsemme ylittämään joet kaatunutta puunrunkoa ja astinkiviä pitkin”, entinen eloklaanilainen tokaisi. Reitti oli minulle epäselvä, mutta Kharon tuntui tietävän mistä puhui.
”Eli se on siis reittimme. Montako kuolonklaanilaista sinä annat minun mukaani, Henkäystähti?” kysyin ja käänsin pistävän katseeni Kuolonklaanin päällikköön. Henkäystähti siristi silmiään ja vilkaisi Pimentovarjoa mietteliäästi.
”Luulisi kymmenen riittävän. Leiriin on jätettävä myös sotureita mahdollisten vihollisten varalta. Pimentovarjo saa luvan osallistua hyökkäykseen ja johtaa kuolonklaanilaisia”, harmaa kolli tokaisi. Se sai Kharonin avaamaan taas suunsa:
”Eikö se ole epäilyttävää, jos varapäällikkö ei osallistu kokoontumiseen?” Henkäystähden terävä katse käännähti mustasta Pimentovarjosta Kharoniin. Valkea kolli kohtasi tyynesti Kuolonklaanin päällikön katseen.
”Voimme sanoa hänen vilustuneen. Eloklaanilaiset ovat niin hiirenaivoisia, etteivät he osaa epäillä mitään”, kolli tuhahti.
”Loistavaa, suunnitelma on siis pääpiirteittäin tässä ja kokous voinee päättyä. Tulemme täysikuun iltana taistelijoideni kanssa takaisin, nappaamme kuolonklaanilaiset matkaan ja hyökkäämme kuuhuipun hetkellä Eloklaanin leiriin”, selostin tulevat tapahtumat selvittääkseni, että olimme kaikki ymmärtäneet suunnitelman samalla tavalla. Henkäystähti nyökkäsi.
”Siihen saakka sinun joukkosi pysyttelevät visusti Kuolonklaanin rajan ulkopuolella. Mikäli kohtaamme kujakissoja reviirillämme, Kuolonklaanista tulee sillä silmänräpäyksellä vihollisenne”, päällikkö sanoi vakava ilme kasvoillaan. Se kertoi hänen olevan tosissaan, enkä tosiaan tahtonut riskeerata suunnitelmaa. Kujakissoille olisi tehtävä selväksi, etteivät he saaneet missään tilanteessa ylittää rajaa.
”Tietysti, niinhän me sovimme. No niin, Päivänsäde ja Kharon, me voimme palata takaisin”, tokaisin ja viitoin kumppanukset perässäni ulos Kuolonklaanin päällikön pesästä. Kiersimme lammen, johon vesiputous laski ja ohitimme kaatuneen kuusipuun. Kuolonklaanilaiset silmäilivät meitä tarkasti ja piikkihernetunnelille päästyämme, kohtasimme yhden klaanin sotureista. Hän siristi silmiään, mutta väistyi tieltämme ja päästi meidät ulos leiristä.
Leirin ulkopuolella käänsin katseeni Päivänsäteeseen.
”Tästä tämä lähtee. Meillä on puoli kuuta aikaa vahvistaa joukkojamme. Tahdon, että sinä selvität kunkin Kujakissayhteisön jäsenen kykyjä taistella lumessa. Kouluta jokaista sen verran kuin ehdit. Haluan näyttää kaikille, että kujakissani kykenevät mihin vain”, sanoin matalalla äänellä. Olisi kerrassaan häpeällistä, jos häivisimme taistelun Eloklaania vastaan, vaikka osa heidän joukoistaan eivät edes olisi leirissä taistelun aikana.
//Päivi?
