Kharon
//Kirjoittaja: Elandra
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Kharonin rinnassa tuntui mukavan lämmin leimahdus, kun Päivänsäde puhui hänelle sillä tavalla kuin hän puhui. Erakko ei halunnut myöntää sitä, mutta hänen tapansa suhtautua Päivänsäteeseen oli lämpenemässä päivä päivältä. Päivänsäde oli luvannut puhua Keijukaiselle ja taivutella tämän hyväksymään Kharonin yläkerran asukkaaksi. Kolli tiesi, että jos Päivänsäde päätti jotain, hän aikoi sen myös saada. Tummanharmaa naaras oli oppinut käsittelemään Keijukaista.
Kun kaksikko oli saanut rottansa kaluttua lähes läpikotaisin, Päivänsäde nosti tummansinisen katseensa Kharoniin mietteliäänä. Kun kolli näki toverinsa ilmeen, hän tiesi mitä oli luvassa; Päivänsäde latelisi taas liudan kysymyksiä, joihin valkoturkkisen kollin oli vastattava. Kharon toivoi, etteivät kysymykset liittyneet häneen, hänen perheeseensä tai historiaan, kuten ne usein liittyivät. Kolli ei mielellään avannut mielensä solmuja muille.
”Voisitko kertoa minulle lisää Eloklaanista sekä koulutuksesta, jonka sen kissat käyvät läpi?” tummanharmaa naaraskissa kysyi päätään kallistaen. Kharon oli vähällä huokaista helpotuksesta, mutta onnistui pitämään sen sisällään. Nyt vuorostaan hän loihti kasvoilleen mietteliään ilmeen, kun erakko palasi muistelemaan Eloklaanin tapoja ja soturikoulutusta. Kollin mieleen piirtyi tarkka kuva Lieskakajosta ja heidän ensimmäisistä harjoituksistaan. Kaipuu oranssinpunaista kollia kohtaan oli kuiden kuluessa siirtynyt taka-alalle, mutta se aina välillä pompsahti jostain pintaan. Valkoturkkista kollia harmitti kaikista eniten se, että muiden eloklaanilaisten tavoin myös Lieskakajo oli sokea Mesitähden pahuudelle. Mitä enemmän aikaa Kharon ja Lieskakajo olivat erossa toisistaan, sitä suuremmaksi kuilu heidän välillään kasvoi ja pienemmäksi muuttui todennäköisyys, että Lieskakajo koskaan näkisi totuuden.
”Haloo? Mihin sinä oikein katosit?” Päivänsäde työnsi naamansa inhottavan lähelle Kharonin kasvoja ja sai paksuturkkisen kollin ärähtämään ja kavahtamaan taaksepäin.
”Se on minun asiani”, Kharon tuhahti ja nosti vasemman etukäpälänsä Päivänsäteen rintaa vasten, jotta naaras siirtyisi taaemmas ja antaisi kollille hänen tarvitsemansa oman tilan. Päivänsäde irvisti ja otti askeleen taaksepäin. Kharon mietti taas hetken, mitä kertoisi kaksijalkalan kasvatille metsäkissojen koulutuksesta. Hän oli kertonut jo jotakin, joten varmasti tuttujakin asioita tulisi kerrattua.
”Soturikoulutuksessa tärkeimpiä asioita ovat taisteleminen, saalistaminen, partiointi sekä soturilaki”, Kharon tokaisi hetken mietittyään. Viimeisen kohdalla Päivänsäteen katse kirkastui ja naaras kallisti taas kiinnostuneena päätään.
”Soturilaki?” naaras toisti mietteliäänä.
”Niin, se on laki, jonka mukaan eloklaanilaiset elävät. Jos tahdot, voimme joku kerta kerrata kaikki soturilain kohdat, mutta niistä muutama voisi olla meille hyödyksi. Soturilaki kieltää turhaan tappamisen, eivätkä eloklaanilaiset saa ystävystyä kuolonklaanilaisten kanssa. Kenties voisimme saada Kuolonklaanilta apua Mesitähteä vastaan?” Kharon ehdotti varovasti, mutta siirtyi sitten seuraavaan aiheeseen:
”Lisäksi soturilain mukaan Eloklaanin on tavattava Kuolonklaanin jäseniä aina täysikuun aikaan, jolloin vallitsee myös aselepo. En tiedä, mitä Keijukainen on suunnitellut, mutta täysikuun aikainen keskiyö voisi olla erinomainen hetki hyökätä Eloklaanin leiriin. Mesitähti tosin ei olisi siellä silloin, mutta leirissä olisi vähemmän kissoja kuin normaalisti, jolloin ne olisi helpompi kukistaa.”
Kharonin katse oli muuttunut innostuneeksi, kun tämä pääsi jakamaan ideoitaan Päivänsäteelle. Hänen puheensa oli kiihtynyt innostuksesta, ja kolli ei malttanut pysyä aloillaan. Hän nosteli innostuneesti etukäpäliään vuorotellen katsoessaan Päivänsädettä suoraan silmiin.
//Päivi?
//Kp-boosti
