Ametisti
//Kirjoittaja: Soturikissa
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Olin istuskellut parantajien putiikissa jo jonkin aikaa, Lyra vain makoili alustallaan ja välillä mulkaisi minua kohden.
Härmän syy siihen, että jouduin olemaan koko yön parantajien pesällä oli, että vahtaisin Lyraa kuolemasta tai jotain herättelemällä häntä. Eihän minua voinut vähempääkään kiinnostaa, mutta se oli tehtävä.
”Haepa minulle jotain syötävää”, Lyra tokaisi ilkeästi suoraan kuonooni. Eikö hän ollut ymmärtänyt minua jo aijemmin? Eikö lähes minun kynsiini kuoleminen ollut tarpeaksi ymmärtää, että en tykännyt hänestä?
Heilautin häntääni Lyraa kohti halveksuvasti ja poistuin taas parantajien pesästä.
Kävelin tuoresaaliskasaa kohti ja otin sieltä rotan tai itseasiassa kaksi, toinen olisi minulle. Päivänsäteen määräykset eivät kiinnostaneet minua. Kunhan vain kukaan ei saanut minua kiinni. Toiveeni tukahtuivat seuraavalla silmänräpäyksellä, kun Päivänsäde vain ilmestyi taakseni ja kysyi:
”Mitäs sinä täällä ruokakasalla?”
Tipautin molemmat rotat ja murahdin: ”Olen ottamassa ruokaa /Lyralle/”
Päivänsäde pyöräytti silmiään ja tuli mukanani olevinaan varmistaen, että en ottaisi toista niistä.
”Saat syödä tähteet jos Lyra ei jaksa”, Päivänsäde katsahti minuun parantajien pesän edustalla.
”Ahah, kiva”, tuhahdin vastaukseksi.
Katselin Lyran syömistä ja Päivänsäteen sekä Härmän välistä keskustelua, jossa kuulin oman nimenikin heittelyä hieman.
”Ota tästä”, Lyra töksäisi hetken päästä. Hän työnsi eteeni kaksi hiiren raatoa joissa oli ehkä hännänkarvan verran syötävää jäljellä.
”No.. kiitos”, suhahdin takaisin ja heitin molemmat raadot suoraan Lyran ohi pesästä pois.
”Lyra pitäisikö sinun mennä nukkumaan? Se nopeuttaa parantumisprosessia huomattavasti?” Härmä pyysi Lyralta illemmalla.
”Kaipa minä voin mennä , se ei kuitenkaan kovin mukavaa ole kun /tuo/ joutuu herättelemään minua koko ajan.” Naaras katsahti minua kohti halveksuvalla ilmeellä.
”Se on parhaaksesi”, Härmä totesi väliin.
Lyra jätti vastaamatta ja laittoi päänsä käpäliensä väliin.
”Muistahan herätellä häntä – jos Lyralle käy mitään se on automaattisesti sinun syytä”, Päivänsäde tiuskaisi ja poistui pesästä.
”Tästä tulee pitkä, tylsä ja turha yö”, tuhahdin ja istuin Lyran viereen. Aijoin tehdä tästä mahdollisimman epämukavaa Lyralle.
”Herää”, taputtelin Lyraa lavalle.
”Olen hereillä”, Lyra pihahti ja jatkoi nukkumista.
Tämä oli vasta ensimmäinen kerta monesta, mitä aijoin herättää Lyran. Hetken odottelun jälkeen taputin häntä uudestaan olkapäälle ja odotin vastausta. Lyra oli ilmeisesti päässyt syvemmälle unen vaiheeseen, sillä hän ei vastannut heti. Tämän takia löin kovempaa, siihen asti että naaraan suusta tuli vastaus.
Herätin Lyran vielä kaksi kertaa ennen kuin huomasin jonkun liikkuvan pesän ulkopuolella.
Sihahdin hänelle hampaat välkkyen ja työnsin kynteni esille. En kaivannut enää yhtään enempää hankaluuksia, vaikka toisen kissan veren maku suuhun kyllä maistuisi.
”K-kuka olet?” Kuulin äänen kuiskaavan.
”Mitä haluat?” Vastasin kysymyksellä.
”M-minulla on tikku tassussa”, ääni kuullosti tutulta, mutta en pystynyt tunnistamaan omistajaa.
”Mene etsimään Härmää tai Mesiläistä muualta”, murahdin hänelle. Tämä pelottelukeino selvästi toimi sillä hän ei enää puhunut minulle.
”Lyra herää jo”, paukautin Lyraa päähän hetken päästä.
”Joo joo, onko pakko herättää noin usein?” Hän kysyi.
”Totta kai”, naurahdin. ”Hyviä unia”, mau’uin sarkastisesti.
Aloin nuolemaan tassujani ja turkkiani, en ollut vielä siistinyt sitä taistelun jälkeen joten ae oli aika huonossa kunnossa. Kun sain turkkini nuoltua läpi herätin Lyran vielä kerran ja yritin itsekin torkkua.
”Mitä teet?!?” Härmä järkyttyi nähdessään minun nukkuvan Lyran vierssä kovalla ja kylmällä kivilattialla.
”Nukun. Ellei se ole ilmiselvää näkemästäsi”, kuvittelin hänen puhuvan minulle ja vastasin.
”Mitens oli Lyran herättelyn kanssa?” Härmä jatkoi kyselyään.
”Herätin hänet varmaan viisitoista kertaa, olen saanut nyt nukkua vain hetken”, tällä kertaa kerroin ainakin totuuden.
”Niin hän teki, valitettavasti”, Lyra murahti pediltään.
