Päivänsäde
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Tuntematon alue
”Kerran metsäkissa, aina metsäkissa”, totesin hymähtäen Kharonille, joka tuhahti hyväntuulisesti kommentilleni.
”Niinpä kai.”
”Metsät ja kaksijalkalat kiehtovat minua yhtä paljon”, paljastin sitten, kiertäen samalla katseellani meitä ympäröivää katumaisemaa. Tämä kaksijalkala oli pienempi ja hiljaisempi kuin se, jossa yhteisö asui, mutta tavallaan se sai minut pitämään siitä enemmän – vaikka ei se tietenkään kotia voittanut.
”Niissä on molemmissa oma viehätyksensä. Ensin en sitä metsässä nähnyt, mutta vietettyäni – enimmäkseen pakosta – siellä enemmän aikaa, opin huomaamaan myös sen hyvät puolet.” En suostunut myöntämään sitä ääneen, mutta Kharon oli yksi syy sille, miksi olin oppinut nauttimaan metsässä olemisesta. Luonnon ympäröimänä kolli oli aivan omassa elementissään ja vähemmän kärttyisempi.
”On ihan mukava kierrellä vähän ympäriinsä eri paikoissa ja nähdä kaikkea uutta ja jännittävää”, sanoin katsellessani, kuinka erään kaksijalan pesän ikkunan takana sammui valo. ”Kotikaksijalkalamme on toki iso ja siellä riittää nähtävää, mutta ei se ole sama kuin lähteä kokonaan uuteen paikkaan.”
Mieleni reunalla käväisi eräs synkkä ajatus, jota olin vasta Mäihän kuoltua alkanut ajatella vähän useammin. Se oli ajatus sen mahdollisuuden olemassaolosta, että en kenties palaisi elossa takaisin kotiin. Olin kyllä hyvin varma omista taidoistani ja uskoin pystyväni päihittämään Mesitähden mennen tullen, mutta siitä huolimatta pieni epäilys oli saanut sijaa ajatuksissani. Halusin kytkeä sen sieltä pois, mutta en tiennyt, miten.
”Mitä luulet, millainen ilme Mesitähdellä mahtaa olla naamallaan, kun hän näkee minut näin pitkän ajan jälkeen?” Työnsin synkät aatokset syrjään ja vilkaisin Kharonia leikkisästi sivusilmällä. ”Hän tuskin odottaa kauan sitten kadonneen tyttärensä tekevän yllättäen paluun koston nimissä!”
//Kharon?
