Järkäleloikka
//Kirjoittaja: Aura
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
//Taistelutarina = TAP
Järkäleloikka paini sinikilpikonnakuvioisen naaraskissan kanssa maassa. Eloklaanilaisnaaras oli päässyt yllättämään ajatuksissaan olleen Järkäleloikan. Järkäleloikan katse ja ajatukset olivat olleet hyvin tiukasti Tyrskytiikerissä. Hän halusi pitää huolen rakkaasta kollikissastaan. Tyrskytiikeri oli suurin syynsä hänen taistelutahtoonsa. Ei kollia niinkään kiinnostanut se kosto-osuus. Oli Kujakissayhteisöstä muodostunut hänelle tärkeä paikka, mutta Tyrskytiikeri oli hänelle kaikki kaikessa ja tuota Järkäleloikka oli valmis suojelemaan omalla hengellään. Ja kerta raidallinen kolli oli myös Päivänsäteen kasvattivanhempi, oli myös Päivänsäde hänelle jokseenkin tärkeä kissa. Ei kuitenkaan mitään verrattuna Tyrskytiikeriin, joka oli hänen elämänsä keskipiste. Järkäleloikka potkaisi vahvoilla käpälillään naaraan pois päältään ja sai soturittaren ulvahtamaan. Naaraan jokseenkin kovaääninen huudahdus houkutteli Järkäleloikan kimppuun toisen kissan, joka oli ruskeavalkoinen ja tummaturkkinen kolli erotti muutaman sanan, joista yksi oli ’täti’. Veri sai osan kissoista taistelemaan yhä hurjemmin ja Järkäleloikka ponnisti kaikilla voimillaan kohti ruskeavalkoista kissaa. Hän kaatoi naaraan maahan ja sai eloklaanilaisen pyristelemään maassa.
”Päästä minut irti, nyt heti!!!” eloklaanilaiskissa sähisi vimmatusti ja vihaisesti. Järkäleloikan kasvoilla oli tyyne ilmi, kun hän piti naarasta kynsillään maassa, mutta joutui päästämään irti kilpikonnakuvioisen kissan hyökätessä hänen kimppuunsa. Ruskeavalkoinen kissa ei kuitenkaan paennut, vaan Järkäleloikka kohtasi hänet heti uudelleen.
”Kukaan ei koske minun sukulaisiini! Te kapiset kirppusäkit saisitte häipyä sinne mistä tulittekin! Olette nimittäin typeriä ja piilottaisin teidän sammaliin vaikka sata okapiikkiä, jos vain voisin. Mikään ei teitä siinä tilanteessa auttaisi!” naaraskissa sihisi ja sähisi vihaisesti.
”Te veitte minulta Lehmusjalan. Hän ei voi enää tulla leiriin ja piileskelee nyt jossain metsässä! Kaikki höpisevät hänen olevan nyt Tähtiklaanissa ja kuollut, olette saaneet kaikki hourailemaan jotain ihan typerää. Vihaan teitä, vihaan vihaan vihaan!” naaras jatkoi ulinaansa ja keskittyi enemmän loukkaamaan henkisesti, kuin fyysisesti. Toisen haukut eivät kuitenkaan menneet Järkäleloikan ihon alle, vaan fyysisesti vahva ja raskas kolli pamautti toista käpälällään kylkeen. Naaras oli raskas myös ulkoisesti eikä paljoa Järkäleloikan iskusta kaatunut.
”Lupaan, että häädän teidät tästä metsästä ja sen jälkeen olette todellakin mennyttä!” naaras sihahti vielä.
