Merkurius

536 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

//Kirjoittaja: Elandra

//Erakko |

Raotin hitaasti silmiäni ja vedin syvään henkeä. Hengittäminen oli vaikeaa, jolloin muistin aiemmat tapahtumat. Missä minä olin? En tunnistanut ympäristöäni tutuksi. Pistävä haju leijaili ilmassa ja suussani maistui kummalta. Nielaisin, se sattui aika paljon. Nousin ylös ja tunsin jalkojeni olevan huterat. Olin jonkinlaisessa luolassa. Ympäristö oli hämärää, ja erotin kaksi kissaa aukion laidoilla. Täyteläisen kastanjanruskea kolli nukkui aivan lähelläni. Tunnistin hänet hetkessä Coronaksi. Puskin veljeni turkkia hellästi. Hän säpsähti hereille ja hymyili leveästi nähtyään minut.
”Miten voit?” hän kysyi ja puski minua takaisin.
”Sattuu.. Missä olemme?” kähisin hiljaisella äänellä.
”Kuolonklaanin parantajan pesässä. Minä käyn hakemassa parantajan”, Corona sanoi ja käveli jo pois luotani. Hän katosi pienempään onkaloon ja palasi pian mukanaan musta naaraskissa. Nuori naaras katsoi minua ja tervehti nyökkäyksellä. Nyökkäsin takaisin, koska puhuminen sattui. Oli paras välttää puhumista parhaani mukaan.
”Millainen olo sinulla on? Muistatko mitä tapahtui?” naaras esitti minulle kysymyksiä samalla kun asteli luokseni.
”Heikottaa ja kurkkuun sattuu.. Jahtasin ötökkää ja se.. Se pisti minua”, kähisin niin hiljaa, että sitä hädin tuskin kuuli. Parantajakissa kuitenkin nyökkäsi.
”Se on ihan normaalia. Sinua pisti luultavasti ampiainen tai mehiläinen. Pistos aiheutti kurkussasi turvotusta, jonka vuoksi et saanut happea. Sain turvotuksen laskemaan, mutta joudut olemaan täällä pari päivää ihan vain varmuuden vuoksi. Minun pitää varmistaa, että kurkussasi oleva pistoshaava paranee hyvin ja tästä ei tule mitään seurauksia”, musta kissa selitti. Pidin tavasta, jolla hän kertoi asiat minulle mahdollisimman selkeästi. Hän selvästi osasi hommansa. Vastasin pienellä nyökkäyksellä. Sen jälkeen parantajanaaras poistui luotamme takaisin pienempään onkaloon. Corona katsoi minua huojentuneena.
”Olin hurjan huolissani sinusta”, veljeni sanoi ja puski jälleen poskeani. Puskin häntä takaisin. Corona oli todennäköisesti pelastanut henkeni, ja olin siitä hänelle erityisen kiitollinen. Kuulin jonkun kutsuvan kissat koolle aukiolle. Parantajakissa kuuli sen myös, sillä hän saapui luoksemme.
”Punatähdellä on jotain kerrottavaa. Jos tahdotte, voitte tulla pesän suulle kuuntelemaan”, kissa sanoi ja poistui luotamme. Vilkaisin kysyvästi Coronaa, joka nyökkäsi. Niinpä kävelimme pesän uloskäynnille. Askeleeni olivat huterat ja jouduin välillä ottamaan veljestäni tukea.
Kokouksessa Punatähti antoi kissoille uusia nimiä. Yhdestä kissasta tuli Lauhatassu. Muistin, että -tassu tarkoitti oppilasta. Lisäksi hän antoi Taivastassullekin uuden nimen. Naaras oli kai tästä lähtien Taivaslaulu. Se oli mielestäni kaunis nimi, vaikka en ollutkaan klaaninimien suurin ihailija. Kun minua alkoi heikottaa, Corona saatteli minut vuoteelleni. Kiinnitin taas huomiota yhdellä vuoteella makaavaan tabbykuvioiseen kissaan. Hän nukkui sikeästi. Mitäköhän kissalle oli käynyt? Ajatukseni keskeytyivät, kun joku saapui pesään. Tunnistin tulijan Taivastassuksi. Hän näytti helpottuneelta, kun hän mittaili meitä hetken katseellaan.
”Mitä teille on tapahtunut? Kuulin pelkkiä huhuja ja pelkäsin hirveästi teidän puolestanne. Ja missä Dakota on? Onko hän kunnossa?” naaras lateli kysymyksiä toistensa perään. Vilkaisin Coronaa pyytäen häntä vastaamaan.
”Joku ötökkä pisti Merkuriusta suuhun. Hänen kurkkunsa kai turposi ja hän ei saanut henkeä, joten toin hänet tänne. Teidän parantajanne auttoi häntä. Dakota lähti hakemaan isäänsä meidän luoksemme, sillä hän asuu yksin kauempana”, kastanjanruskea kolli selitti rauhallisella äänellä. Taivastassu nyökkäili sitä mukaan, kun Corona vastasi kuhunkin kysymykseen. Samassa tajusin, että Dakota tulisi hetkenä minä hyvänsä takaisin kotiin. Hän löytäisi sieltä vain tyhjän kaksijalan pesän. Naaras takuulla huolestuisi.
”Sinun täytyy palata kotiin.. Dakota huolestuu”, sanoin Coronalle ääni yhä käheänä. En halunnut naaraan huolestuvan turhaan, sillä mitään syytä sille ei enää ollut. En tiennyt, miten hän käyttäytyi sellaisessa tilanteessa. Pahimmassa tapauksessa Dakota voisi tehdä jotain harkitsematonta, joka olisi haitaksi kaikille.

//Corona tai Taivas?
// 534 sanaa

Author: Elandra

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *