Aava
//Kirjoittaja: Ninjanen
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Harmistuin ja yllätyin kollin terävästä hieman vastauksesta ja häntäni heilui hurjasti, mutta se ei lannistanut minua. Tämä kissa ei näköjään ollutkaan helppo lelu. No, se ei haitannut. Lämmittelisin tämän vielä, ihan varmasti lämmittelisin. Ja sitten saisin kollista kenties pysyvän lelun. Tai sitten en. Ei sillä ollut niin väliä.
“Kukaan ei ole minulle liian vanha”, sanoin hunajaisesti ja vilkaisin Hankeen sivusilmällä, pahoittelin jo valmiiksi sitä mitä olin sanomassa. “Ja miksi keskittyä vanhaan hyvään, mutta tylsään, ystävään, kun vaihtoehtona on sinunlaisesi komistus”, kehräsin ja tunsin vihlaisun sisälläni kun näin Hangen värähtävän vaikka tiesi että minä vain valehtelin. Kolli tuhahti ja jatkoi matkaansa.
“Hyvä että osaat purra. Jätän elämäni huoletta tassuihisi”, ääneni oli vain hunajaa.
“Ei kannattaisi”, Kolli ärähti terävästi ja jatkoi matkaansa.
“Aava. Minulla on asiaa”, Hanki sanoi takaani hiljaa ja jättäydyimme näköetäisyyden pituudelle, mutta niin ettei kolli kuullut meidän kuiskustamme.
“No mitä, kultatyttö?” kysyin hiljaa. Hangen kasvot pystyivät vakavina.
“Aava, oletko varma että vietä tämän pidemmälle. Kumina ei selvästikkään tahdo sinua lähelleen”, kumppanini sanoi pää lähellä päätäni ja tuijottaen minua tiukasti silmiin. Huokaisin ja heiluttelin häntääni puolelta toiselle.
“Kuule, minä yritän vain saada itselleni viihdykettä. En tahdo loukata sinua, enkä todellakaan tarkoittanut sitä mitä sanoin sinusta. Se kaikki on vain näytelmää”, vastasin hiljaa. Olisi hirveää, jos naaras luulisi, että loukkaisin häntä tarkoituksella.
“Tiedän. En loukkaantunut. Vain vähän pahastuin. Se ei tuntunut mukavalta. Mutta en pyydä sinua miettimään kuinka pitkälle itseni takia. Vaan niiden muiden kissojen takia, joita pidät leluinasi. Se ei ole oikein. Ymmärään, että tahdot viihdykettä, mutta ole kiltti ja mieti oletko valmis oikeasti tekemään tätä koko elämäsi ajan. Joku päivä vielä joku oikeasti ihastuu sinuun. Tai rakastuu. Mitä sinä sitten teet?” Hanki sanoi ja hänen silmänsä olivat naulanneet omani niihin. Puuskahdin, osaksi siksi että Hanki ei loukkaantunut, osaksi siitä miten toinen moitti minua.
“Sitten sanon ettei minua kiinnosta. Että olen vain koko ajan leikkinyt. Että he ovat olleet lelujani. Tiedät, etten voisi koskaan rakastaa ketään muuta kuin sinua. No, oli mukava jutella, Kultatyttö, mutta nyt on aika ottaa Kumina kiini”, sanoin viimeisen sanani ja loikin kollin perään, joka oli kadonnut näkyvistä.
“Hei, komistus. Anteeksi. Hanki se vain tahtoi jutella mukavia”, sanoin hymyillen hurmaavinta hymyäni ja jatkoimme rinta rinnan matkaa. Tai siis kolli yritti aina karistaa minua, ja minä kirin tämän vierelle.
“Te kaksi, mennään tästä. Meidänhän piti tarkastaa se talo?” hanki sanoi taaempaa ja osoitti risteyttä. Nyökkäsin ja lähdin sinne päin, Kumina seurasi meitä ja pudottauduin Kuminan vierelle taas. Matkamme jatkui samaan vanhaan rataa kaksijalanpesälle asti. Pysähdyin katselemaan aitaa. Täällä tuoksui kissa. Ja se oli tuore haju.
“Jäädäänkö tähän odottamaan? Jos joku tulisi tuohon aidalle?” kysyin muilta mutta en jäänyt odottamaan heidän vastaamista vaan istahdin maahan ja katselin aitaa. Jos se kissa tulisi sille, tästä partiosta tulisi entistäkin parempi.
//Kumina?
