Aava
//Kirjoittaja: Ninjanen
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Viikseni värähtivät, kun Aino ehdotti, että tulisimme sisään hänen ja hänen kaksijalansa kotiin. Hanki jännittyi vieressäni. Emme olleet olleet kaksijalan pesässä jossa asuu kaksijalkoja sen jälkeen, kun omamme jätti meidät.
“Kii-”, hunajainen vastaukseni keskeytyi, kun Hanki tönäisi minua hieman vähemmän lempeämmin.
“Aava. Meidän pitää jutella tästä”, kumppanini sihahti ja ohjasi minut kauemmaksi. Tunsin Ainon katseen turkillani, kun menimme kauemmaksi.
“No, kultatyttö, mitä nyt?” kysyin kallistaen päätäni ja kietaisin häntäni tassujeni päälle samalla kun istuuduin.
“Aava, sinun hauskanpitosi menee liian pitkälle. Et voi vain mennä yksin jonkun tuntemattoman kaksijalan pesään”, Hanki urahti, ja epätoivo tämän katseessa sattui minuun.
“Mutta minä olen Ainon kanssa, ja sinähän olet ihan lähellä. Sinun ei tarvitse tulla, jos se on liian vaikeaa, mutta odota meitä täällä, okei. Jos joku tulee, kerro että olen käännyttämässä häntä, okei. Vaikken ole, tahdon vain nähdä sen lähempää. Vielä kerran”, hymyilin tälle lempeästi ja nuolaisin häntä poskeen ja käännyin Ainoa päin. Tiesin, että Hanki nyökkäsi pienesti vaikken edes katsonnut sinne päin.
“Minä tulen mielelläni katsomaan pesäänne sisältä”, hymyilin hieman. En selvästikään saanut naaraasta sitä reaktiota mitä toivoin, joten voisin lopettaa leikkimisen. Tärkeintä oli, että Hanki uskoi minun olevan turvassa. Vaikka toivoin, että Hanki tulisi kanssani, en saattanut pakottaa tätä mihinkään, josta tälle tulisi paha ja turvaton olo.
“Entä Hanki?” Aino kysyi ja kuikuili naaraan silmiä. Hän käänsi päänsä toiseen suuntaan ja mutisi pienesti hymyillen; “Minustakin on mukavaa nähdä kotisi ja tavata kaksijalkasi.”
Oih, Hanki! Hymyilin naaraalle kiitollisesti, joka väläytti hymyn takaisin. Loikkasimme alas aidalta Ainon puolelle, ensin Aino, minä aika lailla heti hänen jälkeensä, sillä en tahtonut antaa epävarmuuteni näkyä ja Hanki hetken miettimisen jälkeen perässä. Me kolme kuljimme kohti kaksijalanpesää, ja kun tulimme lähemmäksi, Hanki kietoi häntänsä omani ympärille, ja annoin hänen tehdä niin hyvällä mielellä. Tekisin mitä tahansa Hangen puolesta, vaikka menettäisin kaikki uudet ja vanhat leluni. Sillä olimme toistemme supersankarit ja pelastajat. Kuolisin hänen puolestaan alle nanosekunnin miettimisen jälkeen. Minä rakastin häntä, ja hän rakasti minua.
“Tulkaa”, Aino sanoi iloisesti ja kuljimme kylki kyljessä naaraan luokse. Hanki huokaisi syvään ja hymyili minulle – nyt mennään. Nyökkäsin hymyillen ja siirsin tassuani lähemmäksi hänen tassuaan. Me selviäsimme mitä tahansa sisällä tulisi vastaan.
//Aino?
// ehe :3
