Aave
//Kirjoittaja: Lonkero
//Erakko | Tuntematon alue
Laskin kudelman kumartuvan Valon päälaelle. Puolukkaiset hurme pisarat ja varpujen vehreät lehvät asettuivat kauniisti. Aurinko loisti vielä taivaalla, mutta pian se alkaisi painua mailleen ja me laskeutuisimme kohti iltaa. Rituaali ei tapahtuisi ennen kuin kuu olisi täydessä huipussaan, oli kuitenkin tiettyjä valmisteluja, joita tuli tehdä ennen.
“Tulisitteko mukaani?” pyysin. Ääneni oli vähän käheä, sillä olin ollut pitkään hiljaa. Olin koko päivän koonnut ajatuksiani ja välttänyt ulkoista kontaktia.
Valo ja Jamppa lähtivät tulemaan perässäni kohti laakeaa kiveä aivan lammen äärellä.
“Kun yö tulee ja rituaali alkaa teidän pitää seistä asemissanne. Harjoitellaan vähän, sillä kun kuu on noussut, ette saa enää puhua mitään”, kiipesin kivelle ja takajalkani ruopivat sen sileää pintaa.
“Jamppa sinä seisot tässä näin”, asetin etutassuni aivan kiven reunalle ja seisoin ylväänä laskevan auringon valossa, “Puhu kehollasi. Älä suullasi.” Hyppäsin alas kiveltä ja vatsani otti pienen kosketuksen laskeutumisen yhteydessä. Nyökkäsin Jamppaa kokeilemaan.
“Siirry vähän sinne päin. Noin. Kuinka erinomaista. Valo asetu sinä tuohon”, osoitin maata. Valo tassutti kiven viereen, paljon matalammalle toveristaan.
“Tähänkö?”
“Kyllä. Täydellistä. Muistakaa nämä.” Molemmat nyökyttelivät, mutta Jamppa teki niin vähän liian kovasti ja seppele putosi maahan. Heittäydyin kiitosyöksyyn saadakseni sen äkkiä pois maasta:
“Sinä pahanilkinen otus!!” sähisin a nappasin punoksen hellästi hampaideni väliin, “Pifä fe poiffa maafta!!” Jamppa hätkähti ja luimisti korviaan pahoitellen.
“Olen niin pahoillani Aave. Se oli vahinko.” Pitäisi varoa, ennen kuin tuonkin kissa valtaisi paha. Pian kaikki yrittäisivät estellä meitä. Pahuus oli alkanut hiipiä Jamppaan. Hänen silmänsä kiiluivat epäilyttävän keltaisina. Niiden katse oli happoa.
“Puhdistakoon pyhä teidät kriittisestä liastanne”, sanoin vieläkin hiiltyneenä ja vaivuin omiin ajatuksiini, “kosmista energiaa.”
KP-boosti käytössä
