Aave
//Kirjoittaja: Lonkero
//Erakko | Tuntematon alue
Aaveen silmät tuikkivat kilpaa kirkastetun taivaan kanssa. Hän aukoi suutaan kuin olisi mennyt epäkuntoon. Aave ei ollut epäillyt Valoa hetkeäkään, mutta silti konkreettinen todiste Valon ylimaallisuudesta imi ilman hänen keuhkoistaan ja pyyhkäisi tassut alta. Aave suorastaan tärisi, hänen karvatupponsa vavahtelivat kuin toisiinsa törmäilevä massa marssivia kissoja. Hänen oli asettauduttava hämillään makuulle, koottava hetken päässään poukkoilevia ajatuksia ja saada tunto palautumaan hänen heikoksi menneisiin jalkoihinsa.
Aave katsoi Valon syttynyttä olemusta, aivan kuin kolli olisi itsekin muistanut mitä oli.
“Suuri Valo. Te vielä tulette pelastamaan maailman”, Aave julisti vapisten suurta hurmostaan, “te saatte pahuuden kukistettua.”
Aave tunsi taas olonsa likaiseksi. Veri alkoi kohista hänen korvissaan, kuiskailla rumia asioita viekkaalla klaanikissan äänellä. Hänen sydämensä alkoi sykkiä mustaa ja hänen hermostonsa hengittää mustaa savua. Aave pelkäsi. Hän pelkäsi olevansa Valon pyhyyden tiellä. Hän oli ymmärtänyt viime aikoina, ettei koskaan saisi enää itseään puhtaaksi klaanikissan ja hänen välisensä konfliktin jälkeen. Hän oli saastainen. Häntä ahdisti, että kaikki tämä pahuus hänen sisältään tarttuisi Valoon ja yö voittaisi. Heidän olisi keksittävä suunnitelma. Aave rukoilisi apua esi-isiltään koko pitkän yön heti kun aurinko laskisi. Sitä ennen hän kääntyi kuitenkin Valon puoleen:
“Olisiko jotain mitä tarvitsette, herra?”
//Valo?
KP-boosti käytössä
