Aave
//Kirjoittaja: Lonkero
//Erakko | Tuntematon alue
Vihreä oli Aaveen mielestä maailman ihanin väri. Hän oli siitä aivan varma, hän rakasti vihreää enemmän kuin mitään muuta. Metsien kohiseva vartalo, auringon täplittämät lehdet. Pienet vihreät kelluttimet lampien rannoilla, maailman ihanin puhtain ja onnellisin väri. Elämän väri.
Valon vihreät silmät olivat väsyneet ja sameat, kuin väsynyt leväinen lätäkkö. Aaveen rinnassa kupli se sama vihreä veden ripe, siinä hänen sydämensä porskutteli kuin iloinen ankka. Rukoilu oli auttanut. Jumalat lähettivät Valon kun Aave pyysi heiltä apua hätäänsä. Valo poistaisi pimeyden, niinhän se oli! Eikö se ollut aivan ilmiselvää?
Aave kysyi Valolta oliko tämä kunnossa, mutta Valon vastaus sai Aaveen pysähtymään. Valo kysyi järkeen käymättömiä kysymyksiä.
“Etkö sinä muista minua?” Aave kysyi huolissaan ja tarkasteli kollin katsetta, joka todellakin oli eksynyt. Valo pudisti päätään varovaisena ja orpona kuin vanhempiensa hylkäämä jälkeläinen.
Hmm. Aave pohti asioita hetken ja mutisi ääneen yksittäisiä sanoja ajatuksensa jumalallisesta virrasta. Ehkä tämä oli puhdistumisen hinta. Valon täytyi unohtaa, hänen mielensä puhdistaa, jotta pahuus voitaisiin kitkeä. Kaiken piti olla kokonaan puhdasta. Kiitos jumalat kun olette niin viisaita, Aave ylisti. Hänelle oli annettu lahja: suuri kunnia tehtävä valmistella maailman pelastajaa.
“Ei hätää pyhimys. Me olemme samalla puolella”, Aave vakuutteli ja yritti auttaa Valoa pystyyn, “sinä olet pyhä kissa. Kai sinä sen edes tiedät?”
//Aave?
KP-boosti käytössä
