Aino
//Kirjoittaja: Käärmis
//Kotikisu | Kujakissayhteisön lähialueet
Katselin kaksijalkaani, kun hän kokkasi jotain sukulaisilleen. Olin alkanut yhdistämään omistajani vieraita enemmän siihen, millaisessa suhteessa he luultavasti olivat rakkaimpani kanssa. Oletin, että yökyläilemässä olevat kaksijalanpennut olivat hänen pennun pentujaan. He olivat tulleet kylään edeltävänä aamuna ja jääneet yön ylitse. Rakastin heitäkin kovasti. He olivat energisiä ja tykkäsivät selkeästi minusta yhtä paljon kuin minä heistä.
Kaksijalkani kutsui pennun pentujaan, ilmeisestikin syömään. Pian kaksikko pieniä kolli kaksijalanpentuja ilmestyi paikalle vinot hymyt kasvoillaan. He kulkivat ohitseni silittäen minua samalla, kun kurottivat ottamaan ruoka-alustojaan. Väistin heidän tieltään. Voisin antaa heidän ruokailla rauhassa ja käydä ulkoilemassa hieman sillä välin. En minä kauaa kuitenkaan olisi ulkona ja pysyttelin pihamaalla.
Kuljin kaksijalanpesän lävitse vielä taakseni rakkaaseen omistajaani vilkaisin, kunnes hän katosi näköpiiristäni seinien taakse. Suuntasin kohti uloskäyntiä, jossa oli läppä, jonka lävitse pystyin kulkea ellei sitä oltu erikseen laitettu kiinni. Yleensä se pidettiin päivien aikana auki ja yksi laitettiin säppiin.
Huomasin kuitenkin heti, että pihalla leijui kumman voimakas kissan haju – tai useamman kissan. En yleensä haistanut muita kissoja erityisen kovaa, koska he tykkäsivät pitää oman etäisyytensä kulkiessaan joukkioissaan pitkin kujia.
Loikkasin aidalle punaisen kaulapannan kello helähtäen. Huomasin yllätyksekseni kolme yksilöä. Tunnistin heidät hämärästi ulkonäöltä, mutta en ollut koskaan olettanut oikeasti törmääväni heihin. Luulin, että nämä kissat tykkäsivät kulkea vain kujilla kaukana muiden piha-alueista.
Joukkiossa oli kaksi naarasta, puhtaanvalkoinen sinisilmäinen yksilö sekä harmahtava kissa kirkkaansinisillä silmillä. Molemmilla on jonkinmoiset huivit kauloissaan. Kolmantena paikalla oli muuan vaaleanharmaa kolli kellertävillä silmillä.
“Hei”, kolli naukaisi ja loikkasi aidan päälle minua vastaan. Silmäilin häntä, mutten kuitenkaan törkeästi. “Kuka sinä mahdatkaan olla?” kolli jatkoi vielä.
“Tervehdys vain kaikille! Minä olen Aino!” esittelin itseni pehmoisella äänellä ja hymyilin tulokkaille. Istahdin aidan päälle ja käärin pörröisen häntäni tassujeni ympärille. Ei ollut jokapäiväistä tavata uusia kissoja ja olin aivoin tälle ajatukselle.
“Hei, kaunokainen”, harmahtava naaras naukaisi loikatessaan hänkin aidalle ja silmäillen minua kiinostuneena. Valkoinen naaras seurasi toisen naaraan perässä ja nyökkäsi minulle tervehdyksen.
“Keitäs te olette ja mikä tuo teidät tänne?” kysyin leppoisasti ja vilkuilin jokaista pienen joukkion kissaa mielenkiinnolla. “En saakaan juttuseuraa kovin usein, joten on mukava nähdä hieman muitakin kissoja.”
//Aava tai Kumina?
