Ametisti
//Kirjoittaja: Soturikissa
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Pääsimme Kujakissayhteisön asustamispaikkaan, Päivänsäde johdatti meidät suoraan parantajien osastolle.
Härmä oli tekemässä omia juttuja, eli järjestelemässä yrttejä ja sensemmoista.
Kun Lyra pääsi Härmän näkökenttään, parantaja järkyttyi ja kaapaisi heti hämäkinseittiä hyllystään.
”Miten tämä tapahtui?” Hän kysyi.
”Saat kiittää tätä kissaa”, Päivänsäde mulkaisi kohti minua.
Tuhahdin ja pyöräytin silmiäni kohti Päivänsädettä, kuitenkaan kukaan ei sitä huomannut.
”Kuinka nopeasti hän sitten voi palata tehtäviinsä?” Päivänsäde kyseli Härmältä, samalla kun hän hääräsi Lyran ympärillä.
”Hankala sanoa. Vammojen laajuus saattaa ulottua aivoihin asti, hänellä saattaa siis olla jonkinlainen aivotärähdys”, Härmä vastasi.
”Täydellistä”, Päivänsäde naurahti.
Voisiko olla, että Päivänsäde oli unohtanut rangaistukseni? Vai miettikö hän sitä vielä. Vai ajatteliko hän minun tappamista?
Miettimiseni jäi lyhyeksi, sillä Päivänsäde kääntyikin pian minua kohti ja kysyi jäätävällä äänellä: ”Ja mitä tulee sinuun, on aika miettiä sopiva rangaistus. Ihan sama mitkä syyt sinulla oli hyökätä Lyran kimppuun, ne johtivat yhden kissan vakavaan loukkaantumiseen. Se taas tarkoittaa sitä, että meillä on yksi kissa vähemmän partioimassa ja hankkimassa ruokaa.
Koska Lyra ei tällä hetkellä kykene kertomaan totuutta tapahtumasta, sinä saat käydä partioimassa myös hänen puolestaan. Sinä tulet ramppaamaan ulkona yötä päivää. Sen lisäksi saat luvan syödä vasta kun kaikki muut ovat saaneet syödä oman osansa ruoasta. Toivottavasti tämä on tarpeaksi oikaisemaan väärentynyttä ajattelumalliasi sen suhteen, mikä sinun paikkasi tässä yhteisössä on, Valvottu.”
”Eikös se ole näin täällä muutenkin? Ja miksi sitten edes otitte minut yhteisöön? Kuvittelin tätä reilummaksi ja mukavammaksi paikaksi, eikä semmoiseksi missä hallitsee joku…” kritisoin Päivänsädettä ja yhteisöä, ja jätin tarkoituksella viimeisen sanan sanomatta sillä en halunnut Päivänsäteen suuttuvan enempää.
”Mitä sanoit?” Naaras tiuski.
Jätin vastaamatta yhteisön johtajan kysymykseen ja poistuin parantajien pesästä.
”Sinä lähdet partioon noiden kanssa”, kuulin ’isomman ja voimakkaamman’ soturin, Malvaruusun tuiskaisevan korvaani. En väittänyt vastaan, sillä Päivänsäde olisi kuitenkin vain rankaissut minua enemmän.
Partiooni kuului Laku ja Leopardi.
”Hei, miten menee?” Kuulin Lakun kysyvän.
”Ihan hyvin kai”, vastasin tuikeasti.
Luulen, että Laku huomasi turhautumiseni sillä hän lopetti kyselemisen. Ainakin hän oli kivempi kuin Lyra.
”Mennään pohjoisrajalle”, Leopardi maukaisi. Hän oli partion kokenein soturi, joten häntä oli pakko kuunella.
”Miksikäs olet noin turhautuneella tuulella?” Laku kysyi varovasti paluumatkalla.
”Päivänsäde antoi jonkun rangaistuksen, kun yritin tappaa Lyran”, yritin pitää hermoni alhaalla, en halunnut heittää toistakin mahdollista kaveria ikkunasta pois.
”Öö…” Laku tuntui menevän sanattomaksi.
Onneksi se ei haitannut, sillä olimme pian raas leirissä.
”Olen etsinyt sinua kaikkialta”, Härmä tuli minua vastaan leirin sisäänkäynnillä. ”Missä olit?”
”Partiossa – tietenkin”, tuhahdin. Eikö hän ollut kuullut Päivänsädettä vai halusiko hän vain suututtaa minut tahalleen.
”Ai niin, totta. Päivänsäde sanoi, että sinun pitäisi vahtia Lyraa tämä yö”, Härmä kertoi.
”Niin vai?” Kävelin Härmän ohi suoraan kohti parantajien pesää ja istuin Lyran viereen. Hän näytti vielä olevan hereillä, muttei näyttänyt kovin innokkaalta aloittamaan keskustelua, mikä oli hyvä juttu minulle ja hänen selviytymisen mahdollisuuksille.
//Lyra, Päivi?
