Ametisti
//Kirjoittaja: Soturikissa
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Kuuntelin Lyran kuiskausta korvaani: ”Minä en pelkää sinua enää, et hallitse tätä tilannetta.” Lyra hymyili viekkaasti. Hän ei ilmeisesti ymmärtänyt, että olin parempi taistelija kuin hän.
Irvistin naaraalle, halusin näyttää etuasemani. Hän oli vielä heikkona edellisestä välikohtauksesta, Lyra olisi helppo suupala minulle.
”Lyra?” Takaani kuului ääni. Ääni joku kuului kissalle, joka tunkeutui vierelleni. Miten hän rohkesi?, olin jo tarpeaksi lähellä muita nyt turkkini kosketti tätä kollia.
Lyra ja Hyökyaalto, jonka nimen olin kuullut mainittavan kahden välisessä keskustelussa pian erosivat toisistaan. Eli yksi matkaseuralaisistamme poistui, mahtavaa.
Sitten, heti kun yksi sosiaalinen tilanne oli loppunut Lyra alkoi taas keskustelemaan minulle. Päästin hänen äänen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, en jaksanut kuunnella Lyran passiivisagressiivista kyselyä. Vaihdoin puoltani, jättäytymällä taakse ja sitten siirtymällä Hurman viereen.
”Olisi kohteliaista, jos vastaisit kun kysytään”, Lyra ei selvästikään tykännyt metodistani jättää tätä huomiotta.
Muuten hiljainen Hurma pian päätti kysyä:
”A-ametisti? Mikä on lempi ruokasi?” Luulen, että Hurma halusi viilentää tilannetta. Mielessäni vilisi monta vaihtoehtoa, mutta en osannut valita oikeaa.
Sillä ei ollut väliä, koska kykyni kertoa vastaus riippui Lyran kuuntelemisesta. Jos Lyra saisi selville lempiruokani, hän varmaan myrkyttäisi sen.
”Varmasti Hurmankin mielestä olisi kiva, jos vastaisit? Vai mitä Hurma olet mieltä?” Lyran epätoivottu ääni kosketti taas tärykalvojani. Hän oli tunkeutunut minun ja Hurman väliin, enkä tykännyt siitä. Jännitin jalkani ja tönäisin Lyraa kunnolla poispäin naaraasta, hän kieri myttynä kujan toiselle puolelle.
”Minä puhuin Hurmalle, et sinä”, päästin syvän murinan ulos suustani. Halusin suojella Hurmaa tuolta petturilta, edes hän ei ansainnut niin huonoa kohtelua.
”Ymmärrätkö sinä? Tuo on erittäin epäkohteliasta. Muistathan, että olet edelleen valvottu”, yritin suojella aivojani valkean karvamytyn sanoilta.
”Ja sinä olet kohta kuollut… Millä oikeudella tulet minun ja Hurman väliin?” Lähdin kävelemään nyt noussutta Lyraa kohti kynnet esillä. Murisin ja nostin selkäkarvojani etuasemani näyttämiseksi.
”Me tulimme tänne partioimaan emmekä lähentelemään. Ja silti sinulla on hirveä tarve koko ajan koskea minuun. Päättäisit nyt, että haluatko tappaa minut vai tuntea turkkini vasten omaasi”, Lyra selvästi halusi ensimmäisen vaihtoehdon.
”Sinä — et enää — koske Hurmaan. Olet petturi –, joka vaarantaa — hänen hengen”, olimme nyt kuono kuonoa vasten. Lyra oli ahdistettu sienää vasten.
”Hei? A-ametisti? Tule mielummin puhumaan minun kanssa! Tuo teidän keskustelunne näyttää kovin intensiiviseltä?” Hurman varovainen ääni ja hienoinen kosketus turkillani oli tarpeeksi saada minut perääntymään Lyran päältä.
Jatkoin kävelemistä mahdollisimman nopeasti, jotta Lyralla menisi pitkään saada minut ja Hurma kiinni. Huomasin myös, että kävelin tavallista lähempänä Hurmaa. Ehkä luottoni oli kasvanut hieman tätä kissaa kohtaan.
Uusi kiusallinen hetki tuli parin mutkan ja talon jälkeen, kun Lyra katsahti ruskeaseen tassuuni. Hän katsoi erityisesti pientä punaista laikkua siinä, verilaikkua. Keksin nopean valheen ja kerroin, että se oli aamupalastani. Lyra katsoi silmiini epäileväisesti ja sitten lähentyi Hurmaa.
Murahdin Lyralle ja osoitin, että naaraan pitäisi siirtyä kauemmas partiotoveristani.
Muu partio oli pysähtynyt jonkinlaiseen puistoon, en tiennyt syytä mutta minua ei oikein kiinnostanut.
Kiinnostukseni vuorostaan herätti se, että huomasin Hurman tärisemässä parin ketunmitan päässä minusta. Kävelin naaraan viereen ja painauduin häneen kiinni, minulla ei ollut kylmä mutta ehkä auttaisin häntä hieman.
Hurma jännittyi hieman kun tulin tämän viereen, mutta pian huomasi etten aikonut pahaa.
Seisoimme vierekkäin hetken ja katsoimme kaunista ja lehtikatoista puistomaisemaa, kunnes Lyra käänsi päänsä ja näytti järkyttyneen siitä, että olin Hurman vieressä.
//Hurma, Lyra?
//Ninja, jätä toi edellinen Amen tarina huomiotta, kun luulen ettei Aura huomannut sitä kirjoittaessaan Lyraa. Tämä tilanne siis alkoi nyt Lyran tarinasta
Kiersin häntäni Hurman ympäri, tämän suojaamista varten.
SuperKP-boosti käytössä
