Ametisti
//Kirjoittaja: Soturikissa
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Olin ollut Lakun kanssa jo hetken, ensin olimme partiossa ja sitten hän lähestyi minua. Yleensä se oli huono idea, mutta jostain syystä en lyönyt kollia.
Nyt tavallaan halusin omaa rauhaa, mutta samalla halusin taas Hurman luokse, miksi?
Ajatukseni keskeytyivät Lakun kysymykseen: ”Onko sinulla yhteisössä tai kaksijalkalassa yhtään tuttuja? Siis samalla tavoin kuin minulla on Luna, Päivänsäteellä on hänen pennut ja Ruususella kumppani ja pentunsa.” Lakun kysymys oli huono, todella huono. Miten voisin kertoa, että en ollut kenekään kanssa ystävä, tai edes kaveri. Miten pystyin siihen, olihan kaikilla muilla vähintään yksi tuttu.
Valitsin huonoista reagointivaihtoehdoistani mielestäni parhaan, päätin vain olla hiljaa ja kääntää pään pois kollin kasvoista.
Tätä kysymystä seurasi pitkä, ehkä hieman liian pitkä hiljaisuus.
”Mitä haluaisit tehdä? Luulen, että lähden kohta omaa petiäni kohti”, Laku rikkoi lauseellaan hiljaisuuden.
En pystynyt luottamaan kolliin tarpeaksi, jotta pystyin tekemään hänen kanssaan mitään. Ehkä vain päätin olla hiljaa ja alkaa nukkua. Kukaan ei kumminkaan tykännyt tai välittänyt minusta. Ehkä olin vain rasite yhteisölle?
”Mitä jos mennään huomenna vaikka partioon? Ehkä olisimme molemmat hieman virkeämpiä silloin?” Laku kertoi täydellisen ehdotuksensa. En halunnut mennä partioon huomenna, mutta vielä vähemmän halusin nyt kärsiä hänen seurastaan ja sitten joutua vielä yöpartioon.
Laku alkoi hitaasti nousemaan ja käveli pois, huomasin kuinka suuri kolli todella oli. Tai olinhan minäkin suuri, mutta hän oli suorastaan massiivinen.
Painoin pääni tassuni päälle ja suljin silmäni.
—
”Ametisti? Pystytkö katsomaan hänen perään?” Näin allani kaksi harmillisen tuttua kissahahmoa. Näin taas unta, unta jossa en itse voinut tehdä mitään, unta jossa näin allani kopion itsestäni ja Hurman. Jostain syystä hänet enkä ketään muuta.
Tällä kertaa allani oli myös muutama pentu, yksi näytti aivan minulta mutta hänellä oli enemmän ruskeaa ympäri kehoa. Yksi oli valkoinen.
Miksi näin unta tällaisesta? En ollut lähimainkaan Hurman kumppani, enkä varsinkaan lähellekkään saamassa hänen kanssa pentuja. Uni alkoi haaleta ja päähäni iski pyörrys, onneksi mitään ei sattunut sillä pian heräsin seuraavasta unesta tietämättä mistään mitään.
—
Juoksin ympäri kauniita niittyjä, perhoset lentelivät ympärilläni.
Kauniit ruohonkorret hivelsivät vatsaturkkiani, kun katsoin ihania lintusia jotka lensivät yläpuolellani. Auringon kirkkaat säteet lämmittivät karvojani ja muuta ilmaa ympärilläni ihanasti. Tänään oli maailman paras päivä.
Näin suuren jäniksen, juoksin sen perään pikavauhtia. Metsästin jäniksen alas ja tapoin sen. Sain siitä vuoden parhaan aterian, joka oli muhkea ja herkullinen.
Menin makuulle lämpimälle viherlehden päivän ruoholle ja nukahdin.
Heräsin onnekseni samasta paikasta ja jatkoin pelloilla juoksentelua.
Yhtä-äkkiä tunsin pistävän kivun kyljessäni.
Kauhukseni huomasin, että kyseessä oli kaksijalkojen hirviö. Olin mennyttä.
—
”AMETISTI!” Kuulin vauhkoontuneen äänen yltäni. Se ääni kuului Lakulle, jonka kanssa tein eilen tuttavuutta.
”OLET TORKKUNUT NYT JO PUOLIPÄIVÄÄN ASTI! OLEN YRITtänyt saada sinua heräämään jo pitkän tovin.” Laku hiljensi äänentasoaan, kun huomasi että olin hereillä.
”Oliko sinun ihan pakko tökkiä?” Halusin lyödä kollilta tajun kankaalle, miten hän edes kuvitteli että minuun koskeminen oli järkevää?
Entisenä päivänä olin nähtävästi liian lepsu hänen kanssa.
”Me menisimme nyt mielellään partioimaan!” Lakun katse ja ilme reflektoivat olemusta: ’Tule meidän kanssa! Olisi ihana olla sinun kanssa!’
Raotin silmiäni ja sähähdin kollille, minun oli paras pysyä turvassa. En voinut luottaa häneen, ettei tämä keksisi vaikka hypätä päälleni.
Laku hypähti taaksepäin ja heilautti olkapäitään.
”Sitten kai joudumme lähtemään ilman sinua, harmi että jäät paitsi lämpimästä ulkoilmasta.” Hän sanoi ja lähti hyppelemään poispäin minusta.
”Hyvä on, odota!” Jos jouduin menemään muiden kanssa, halusin edes että menisimme yhdessä yhtä matkaa.
Astuin pesästä pois ja tunsin ihanan lämpimän ilman turkillani. Nythän oli lehtisateen loppu, miten täällä oli niin lämmintä?
Astelin muiden kissojen taakse, ehkä näin oli paras kaikille.
Laku lähestyi jättäytymällä muun partion taakse.
”Miten nukuit?” Hän kysyi.
”Ihan hirveästi”, vastasin lyhyeen. Miksi kertoisin hänelle tarkalleen mistä olin nähnyt unta ja miten olin nukkunut?
”Minä näin ihanaa unta loputtomasta ruokakasasta”, Laku kertoi. Nyökäytin päätäni hyväksyvästi ja käänsin sen taas tietä kohti. Huomasin, että olimme jääneet muun partion jälkeen. Onneksi he odottivat meitä seuraavan talon kulmalla.
”Mikä olisi aihe, josta voisimme puhua yhdessä?” Laku kysyi, kun olimme harpanneet muut kiinni.
Huomasin kun Riemu, joka oli myös partiossamme lähestyi Lakua.
”Ei ainakaan kannata keskustella Ametistin menneisyydestä!” Riemu supatti Lakun korvaan juuri niin kovaa, että kuulin sen.
Katsoin iloiseen kolliin ja murisin tälle, miksi hänen piti paljastaa kaikki salaisuuteni tälle?
Laku selvästi huomasi hermostukseni ja työnsi Riemun pois meistä.
”Et taida olla kovin innokas puhumaan menneisyydestäsi”, Laku aloitti vaarallisesti. ”Ei sinun tarvitse puhua siitä, mutta olisi kiva tietenkin jos haluat”, kolli pelasti henkensä juuri ja juuri. Hyvää tuuria häneltä.
Hän piti pienen tauon, oletti varmaan että aloittaisin omasta menneisyydestäni keskustelemisen. En varmasti, en ikinä.
”No. Minäpäs tulin tänne niin, että Päivänsäde ja Cosmos raahasivat minut, kun löysivät. Mutta ennen sitä elin mukavaa elämää kaksijalkojeni kanssa, jossa tutustuin myös Lunaan.” Onni, että kollilla oli niin kiva menneisyys. Hyvää tuuria, ettei häntä pahoinpidelty ja kiusattu.
Ravistelin nopeasti päätäni ja yritin ajatella muuta, kuten Hurmaa.
Miksi halusin ajatella häntä? Ei hän ollut minulle erityinen, vai oliko? Ei. Ehkä tämä oli vain sattumaa, että hän vain tupsahti päähäni vääränä hetkenä.
”No, elitkö kaksijalkojen kanssa ennen yhteisöelämääsi?” Laku kysyi kyllä – ei kysymyksiä, jotka olivat helpompia minulle, mutta hän liikkui erittäin vaarallisella alueella. Erittäin vaarallisella, olin sekuntien päässä repiä tältä kaulan auki ja tyhjentää vatsan kaikesta omilla kynsilläni.
En uskaltanut vastata, mutta en halunnut näyttää pikkupennulta hänen vieressä.
Nyökytin päätäni ja yritin ajatella sitä kivaa. Häntä.
”Onko sinulle tapahtunut jotain pahaa, miksi et halua kertoa siitä?” Laku kysyi.
Murisin hänelle ja kerroin: ”Miksi kertoisin sen sinulle? Miksi luulet, että se kuuluu sinulle? Menetät kohta henkesi, liikut vaarallisessa paikassa.”
Ei hänelle kuulunut mikään minun yksityisasioistani, etenkään menneisyyteni. En aikonut paljastaa siitä mitään kenellekkään. Ikinä.
”Hei! Te siellä takana. Lähdette Riemun kanssa tuohon suuntaan, me lähdemme kolmestaan tänne. Nähdään leirissä”, partiossa ollut Ruusunen ilmoitti muille.
—
”Mikä on suosikkiruokasi?” Laku nopeasti vaihtoi puheenaihetta, kun huomasi kiukustukseni. Ei tämäkään kovin hyvä aihe ollut. Mistä tiesin, jos hän urkkisi tätä tietoa vain jotta voisi myrkyttää minut myöhemmin. Ehkä Laku olikin vain ilkeä kissa pehmeällä kuorella.
”Mitä jos vain keskittyisit omaan asiaasi tai asioihisi?!?” Tiuskaisin hänelle. En halunnut enää kenekään huomiota, etenkään Lakun. Hän oli ollut liian paljon kanssani.
Laku siirtyi puhumaan Riemun kanssa ja jätti minut vihdoin rauhaan. Halusin vajota ikuiseen tyhjyyteen, josta kukaan ei edes voisi löytää minua, vaikka yrittäisi.
Mutkittelimme muutaman talon välistä, kun näin pesämme takaapäin. Olin tottakai nähnyt sen aijemmin sieltä, mutta tuntui oudolta että kierismme sen kokonaan vaikka emme menneet melkein ollenkaan oikealle matkallamme.
”Ametisti voitkin lähteä sitten heti toiseen partioon, Leopardi sanoi tarvitsevansa jäseniä partioonsa”, Riemu ilmoitti pesän edustalla.
Totta kai minä, heti. Ja totta kai Lakukin ilmoittautui. Halusin edes hetken rauhaa, ehkä hän ei ymmärtänyt sitä tai minä olin vain hieman herkkä.
—
Uudessa partiossa. Joka alkoi onnekseni vasta illalla, jolloin energia – ja siedettävyysvarastoni olivat kerenneet täyttyä hieman oli Laku, minä, Nefiri ja Malvaruusu.
//Laku?
//JESSSS!
SuperKP-boosti käytössä
