Bamse
//Kirjoittaja: Dodock
//Erakko |
Bamse avasi silmänsä mairean tyytyväisenä hyvin nukutusta yössä.Aurinko valaisi tämän hiukan ankeahkon väliaikaisen asumuksen, Josta kolli lähtisi tänään. Bamse meni ulos ahtaasta kolostaan venyttelemään energisenä. Kun tämä lopetti verryttelyn, Tämä katsoi ympärilleen. Mihin hän lähtisi? Täältä ei enää löytynyt saalista, joten hänen oli lähdettävä. Mutta Bamselle ei ollut mitään hajua minne. Pitäisi vain toivoa parasta. Olisipa hänellä seuraa, Joka olisi apuna ja se tärkein – Bamse ei olisi yksin. Yksinäinen erakkoelämä ei ollut niin hohdokasta kuin tämä oli ajatellut. Ja kerran tai pari tämä oli miettinyt että kannattaisiko lähteä takaisin kaksijalkojen luo. Nyt se ei ollut enää vaihtoehto. Oli vain mentävä eteenpäin. Kyllä tämä selviytyisi, Mutta..elämä oli hiljaista. Tämä ei ollut melkein kuuhun nähnyt yhtään kissaa. Yhtäkkiä kolli tajusi kävelevänsä jo , Mutta hän ei tiennyt minne. Tämä päätti vain kulkea sinne mihin sydän mieli. Ympärillään hän näki lunta, Jossa oli pieniä koloja, Joista näky maata. Hiirenkorva oli tulossa.Kaksijalkalassa lumi oli kasattu kasoihin, Jotka valtavat hirviöt olivat kasanneet. Mutta, Ei enään varmaan kannattanut miettiä menneisyyttä. Tämähän oli päättänyt kohtalonsa,Olla villinä erakkona. Silti tämä mietti joskus klaaneja- joista ”kissa” oli puhunut. Niissä oli ainakin kissoja, Ja ystäviäkin saattoi saada. Mutta silti se tuntui liian lukitsevalta, Sinun pitäisi olla uskollinen klaanillesi. Ja Bamsen päätös oli elää vapaana. Ehkä maksimissaan liittyä pieneen jengiin, Jossa oli rennompaa kuin klaanissa. Mutta Bamse epäili että ne eivät ottaisi entisiä kotikisuja mukaan. Bamsen pitäisi varmaan esittää olevansa villi kujakatti, Mutta..Kolli ei ollut erityisen rajun näköinen, Vaan hän näytti ilmiselvältä kissalta kiharainen turkkeineen. Yhtäkkiä tämä kuuli kolahduksen, Ja kaikki pimeni tämän silmissä.
Tämä oli törmännyt puuhun ajatuksissaan.
Bamse tunsi jonkun tökkivän häntä. Oliko kaikki ollut unta ja tämä oli kotona nukkumassa? Kollista tuntui että tämä ei pystyisi tai jaksaisi edes avata silmiä katsoakseen. Lopulta tämä avasi silmänsä. Häntä katsoi suoraan silmiin ruskea silmäinen,pyöreähkö kellanpunainen kissa. Katse ei ollut vihainen tai verenhimoinen, Se oli utelias.
”Hei, Minä olen Skafia, Kuka sinä olet?”
”Ööhh..Bamse..” kanelinvärinen kolli mutisi. Olo oli sekava eikä hän nähnyt yhtä hyvin kuin aiemmin.
”Voinko auttaa?” Naaralta vaikuttava kissa kysyi. Bamsen teki mieli vastata kieltävästi, Mutta oli kyllä pakko myöntää, Että häntä jomotti oikeastaan kaikkialle.
”Joo..” Hän nousi ylös hitaasti vastatessaan , ja seisahtui tämän Skafian eteen. Kolli huomasi heti tämän ja hänen valtavan kokoeron. Bamse tiesi olevansa todella suuri oppilaaksi,Ja tämä vielä kasvaakin lisää. Tätä hiukan jännitti mitä naaras seuraavaksi sanoisi.
//390 sanaa
