Eloklaanin tarinat
1281 sanaa | 28 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Koivu Hilehuurre oli kävellyt Pohjaharhan kanssa takaisin leiriin. Ilma tuntui paljon kylmemmältä turkki märkänä, vaikka vesi oli kieltämättä ollut vielä hyytävämmän kylmää. Heidän käytyään ensin parantajan pesällä, Hilehuurre oli mennyt jälleen Pohjaharhan perässä Mesitähden puheille. ”Tämä oli jo toinen kerta lyhyen ajan sisään, kun touhuat omiasi…
392 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Pyry //JATKOA VARJOTASSULLE// Istuskelin Varjotassun vierellä kuuntelemassa Hiilihampaan alkupuheita. Hän tuumi kuulleensa Varjotassun olevan samoilla kohdin koulutuksensa kanssa kuin minä, joten saisimme kulkea kahdestaan saalista etsimässä. Heti tämän kuultuani vilkaisin Varjotassua ilahtuneesti hymyillen. Häntäni pyyhkäisi innoissaan maata. ”Lähdetäämpä sitten”, maukui Hiilihammas. Muun partion lähtiessä jolkottamaan mestarini…
261 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Malvatassu virnuili tyytyväisenä, kun Kujetassu oli niellyt hänen syöttinsä. Hiirenaivoinen oppilas ei ollut epäillyt hetkeäkään Malvatassun kertomusta siitä, että heidän olisi haettava salaa muilta sammalta leirin ulkopuolelta. Kilpikonnalaikukas naaras johdatti uuden pesätoverinsa leirin uloskäynnin liepeille. ”Minne sitten? Ja miten sitä sammalta kerätään?” Kujetassu uteli kuiskien…
1275 sanaa | 28 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Elandra Partio oli täysi fiasko. Kuten olin arvellut, Hilehuurre oli tehnyt kaikkensa tehdäkseen työstään soturina pelkkää huvia ja hauskanpitoa. Kolli oli aluksi hidastellut minkä kerkesi, ja sitten tämä oli töykeästi ohittanut partion johdossa olevan Kirpputäplän ja kirmannut Puunrunkosillalle. Kolli oli taatusti surkein soturi, jonka olin koskaan…
170 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Ilahduin ikihyvikseni, kun Malvatassu naukui häneltä löytyvän minulle aikaa. Sydämeni valtasi lämpö, ehkä saisin Malvatassusta uuden ystävän? En kuitenkaan uskaltanut tiedustella vanhemmalta naaraalta voisimmeko me olla ystäviä. Päätin, että se saisi odottaa tovin. Minulla ei ollut mikään kiire, vaikka olisinkin jo halunnut kutsua entistä pesätoveriani…
159 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Saaga “Hän on ihana”, Sypressikuiske sanoi kyyneleet silmissään. Hän oli vain niin onnellinen. “Ei minulla ole hätää. Sinäkin olet minulle kuin isä”, nuori kuningatar sanoi. Tiineydestä ei ollut tullut mitään terveyshaittoja, jos ei selkäkipuja ja lievää huonovointisuutta laskettu. “Hyvä niin”, Hallavarjo sanoi. Kaksikko oli hetken hiljaa….
326 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Nelli ”Mitä luulet, suuttuvatkohan klaanitoverit meille kun tuomme vain yhden saaliin” , vaaleanharmaa kollioppilas kysyi viileällä äänellä, mutta jossa oli myös kiusoitteleva vivahde. ”Eivät varmaan, en ainakaan usko. Tai no, onhan se mahdollista, mutta olen aika varma että eivät” , Kipinätassu vastasi jaksamatta enää kuulostaa reippaalta…
779 sanaa | 17 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Koivu Sadetassu oli puolustanut Varjotassua Pöllötassun ilkeitä sanoja vastaan, ja Varjotassu oli sitä mieltä, että naaras oli antanut ilkeälle oppilaalle oikein kunnolla takaisin sitä. Pöllötassu oli saanut kuulla juuri sen, mitä käytöksellään kerjäsi. Varjotassu vain toivoi, että Pöllötassulle myös jäisi siitä päähän jotakin. Hänestä oli ihailtavaa,…
224 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Ruska Istuin aukiolla, katsellen rauhallisesti ympärilleni. Maa allani tuntui kylmältä, ja viileä tuuli tuiversi ympärilläni. Minä niin rakastin lehtikatoa, se oli parhainta aikaa! Mutta harmillisesti, yhtään lunta ei ollut vielä satanut. Lumi oli niin kauniin valkeaa, ja kimaltelevaa. Heräsin ajatuksistani ja katsoin taivaalle. Melkein pilvetön, mutta…
536 sanaa | 12 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKirjoittaja: Aura Hallavarjon katseessa oli pilkahdus leikkisyyttä, kun hän katsoi Hillasielua, poikaansa haastavasti. Mustavalkea kollikissa oli pyytänyt isäänsä harjoittelemaan taistelua ja tottahan toki Hallavarjo oli suostunut. Kolli ei koskaan kieltäytynyt viettämään aikaa perheenjäsentensä kanssa, ei koskaan. Koskaan nimittäin ei tiennyt oliko liian myöhäistä. ”Hyökkää jo! Ei tässä…
