Eloklaanin tarinat
204 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäPohjaharha vilkaisi ilmeettömänä Hiilihammasta ja oravaa, jonka tummanruskea kolli oli työntänyt lähemmäs soturia. Pohjaharha empi hetken ennen kuin päätyi haukkaamaan tuoresaaliista palan. Hän pureskeli kaikessa rauhassa saalista suussaan ennen kuin pääsi vastaamaan vanhemmalle soturille. Koko pureskelun ajan kolli oli hyödyntänyt pohtimalla, mitä soturille vastaisi. ”Olet oikeassa”, hän…
1101 sanaa | 24 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäOlin ollut onneni kukkuloilla aina viheryskästä parantumisen jälkeen. Jos totta puhutaan, en enää viettänyt leirissä aikaa lainkaan ruokailua ja nukkumista lukuun ottamatta. Miksi olisin? Minkäänlaiset muurit ympärilläni ahdistivat minua entistäkin enemmän nyt sen jälkeen, kun olin joutunut lojumaan sairasaukiolla puoli ikuisuutta, jonka Sadeturkki oli täsmentänyt olleen tasan…
456 sanaa | 12 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Hidastin vauhtiani huomatessani saman, minkä tyttärenikin oli huomannut. Aukion sisäänkäynnin liepeillä Hellehehku ja Ahvenvirta sukivat päivän askareissa pölyyntyneitä turkkejaan. Heidät oli nimitetty muutama auringonnousu sitten sotureiksi, mutta Hellehehku ei ollut kuitenkaan päässyt nauttimaan samoista vapauksista Ahvenvirran kanssa. Kolli oli nimittäin mennyt tekemään jotain todella hölmöä. Hellehehku…
983 sanaa | 25 kokemuspistettä | ⚡ KP-boosti käytössä (1.15x)Astelin kuusen juurelle ja kallistin pääni takakenoon tarkastellakseni sen runkoa katseellani. Kuusissa oli yksi ominaisuus, joka saattoi tilanteesta riippuen olla hyvä tai huono asia: niissä oli paljon, paljon oksia. Hyvä puoli siis oli, että jos jompikumpi meistä Pörriäistassun kanssa tipahtaisi, oksat saattaisivat hidastaa pudotustamme. Huono puoli…
576 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäItsukselin oppilaidenpesän edustalla, silmäni etsien Kiurusulkaa. Taas. Sen jälkeen kun minusta oli tullut oppilas ja hänestä soturi, olimme viettäneet enemmän aikaa yhdessä. Ja nyt huomasin katseeni eksyvän etsimään naaraan punarukseaa juovikasta turkkia. En kuitenkaan löytänyt ystäväni nättiä hahmoa mistään. Tai siis, ainakin tahdoin ajatella hänen olevan ystäväni….
578 sanaa | 13 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKääpäpuna tunsi veden turkissaan ja hengitti ulos ilahtuneena. Hänestä oli mukavaa päästä taas kastamaan turkkinsa veteen. Se toi mukanaan vain hyviä muistoja siitä, kuinka ruskea soturi oli elänyt aikoinaan. Se toki toi myös kaipuuta, etenkin hänen hyvää ystäväänsä Armasta kohtaan. Ei ollut kovin uskottavaa enää ajatella, että…
344 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKatselin Kärpässointua hieman huvittuneena, kun hän nappasi sammakon, mutta sitten hän tarjosikin sitä minulle epäsuorasti. Tai niin ainakin oletin, koska hän kysyi minulta olinko koskaan maistanut sammakkoa. Pudistelin päätäni ja astuin lähemmäs nuuhkimaan oliota. Saattoiko kissat todella syödä jotain sellaisen kaltaista? “En ole. Oletko sinä sitten maistanut?”…
235 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäArvostin kovasti Kortetuikkeen intoa leikkiä hieman. Vaikka olinkin totinen soturi, kyllä minäkin osasin ottaa hieman rennommin, ja leikkimielinen kisailu oli aina vain hyvästä, vaikka se olikin hieman pentumaista. Syöksyin saniaisten sekaan pienen hetken jälkeen Kortetuikkeen perässä valmiina nappaamaan hänet. Tiesin jo varmaksi saavani kollin kiinni leikiten, mutta…
297 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKääpäpuna tassutti ulkona etsimässä Leimusilmälle hierakkaa. Kolli oli alkanut viettää aikaansa parantajan kanssa yhä useammin. Hän usein kulki parantajan pesällä kyselemässä, jos voisi olla avuksi hänelle ja toivoi saavansa pieniä tehtäviä, jotta voisi tuntea itsensä hyödyllisemmäksi klaanin jäseneksi. “Mitäs olet tekemässä?” pensaikosta kuului ääni ja pian Korpikaste…
252 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäLeimusilmä värisytteli viiksiään itsekseen kuunnellessaan Laventelitaivaan kysymystulvaa. Naaras vaikutti puhuneen itsensä pussiin ja yritti korjata tilannetta esittämällä kysymyksen toisensa perään. Se sai parantajakollin kehräämään hyväntuulisena, ja hetkeksi hänen onnistui lakata murehtimasta klaanitoveriensa puolesta. “Yrttejä löytyy oikein hyvin”, hän vastasi samalla kun hän asteli lähemmäksi soturin jo ylös…
