Eloklaanin tarinat

Eloklaanin tarinat

  • Kimalaistoive

    252 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäLeimusilmän sanat olivat vahvistaneet minun oman epäilykseni. Minä olin tiennyt sen sydämessäni jo pitkään. Minä tulisin kuolemaan eikä Tähtiklaanikaan voinut – tai halunnut – estellä sitä. Olisin halunnut olla vihainen, huutaa, itkeä, katkeroitua… Mutta ainoa mitä minä pystyin tekemään, oli Leimusilmän katsominen suoraan silmiin- Kollinkin silmät olivat…

  • Varpulaulu

    230 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä//TW yäk oksennus Purin hampaani yhteen kuultuani Kortetuikkeen sanat. Niiden paino oli lamauttava. Tuntui kuin näkökenttäni reunoilta hiipivä pimeys olisi värähdellyt voimistuvan sykkeeni tahdissa. Kurkkuani kuristi, mutta ei sillä tavoin kuin yleensä ahdistuksen iskiessä. Tämä tuntemus enteili itkua. Pelkäsin joka hengenvedolla, että tunteeni viimein purskahtaisivat ulos ja…

  • Sädesäihke

    221 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäTunsin viileän viiman ihollani, kun nousimme Kärpässoinnun kanssa nummille. Lehtisade oli asettunut asumaan metsään ja selvästi myös linnut olivat havainneet sen, sillä niiden kaakatus täytti korvamme ilman pienintäkään varoitusta. Lintuaurat nousivat taivaalle järjestäytyen. Niiden siivet kannattelivat niitä, kun ne hakivat paikkaansa yhteisössään. Olin aina kummastellut niiden järjestelmällisyyttä….

  • Tuikelintu

    388 sanaa | 9 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäLähes täydellisen pyöreä kuu katseli minua suoraan taivaalta. Oikeastaan, se tuijotti minua suoraan silmiin. Sen katse oli vain minussa, kuten minunkin katse oli vain siinä. Oli pimeää ja sade oli jättänyt jälkeensä painavan kosteuden. Vetäisin syvään henkeä ja imin sateen jälkeistä tuoksua itseeni. Mutta ilmassa oli jotain…

  • Leimusilmä

    177 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäLeimusilmä huomasi viivyttelevänsä matkalla pentutarhaan. Hän oli juuri palannut Kuuluolalta kysymästä neuvoja esi-isiltä, mutta vastaus ei ollut ollut sitä, mitä hän oli toivonut. Hänen oli vaikea hyväksyä avuttomuuden tunnetta, joka hänet oli vallannut sen jälkeen. Kuinka hän voisi kertoa kuolemansairaalle kissalle, että edes Tähtiklaani ei osannut auttaa…

  • Nopsaliekki

    168 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäHymyilin hieman, kun Käärmekulta sanoi minun sittenkin auttaneen tämän ongelmassa. En ihan ollut kärryillä, että mistä ongelmasta hän oikein mahtoi puhua sillä ulospäin hänen perheensä vaikutti täydelliseltä. Kaikki ei kuitenkaan ollut kuten ulkopuolisten silmin näkyi. Jouduin muistuttamaan siitä itseäni usein. Keskustelu kääntyi minuun ja suhteisiini klaanissa. Kerroin…

  • Korpikaste

    170 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKuinka kajahtanut täytyi kissan olla, että laittoi minut partioon sekä Sädesäihkeen että typerän sisareni Mustikkapyörteen kanssa? Inhosin heitä molempia jo aivan tarpeeksi leirissä ollessani, mutta nyt olimme saalistuspartiossa keskenämme. Tietysti mukana oli myös minun sekä Sädesäihkeen oppilaat, Kehrätassu ja Muurahaistassu. Muurahaistassu toimi mestarinsa kiusana ja Kehrätassu kulki…

  • Talvikkitakku

    341 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäVilkaisin Kuutamolaineen suuntaan hieman happamana. Oli niin minun tuuriani, että Käärmekulta oli määrännyt minut partioon tuon… tuon… tuon koko leirin ja metsän kauneimman naaraan kanssa. Tuhahdin äänekkäästi ja käännyin muiden partion jäsenien suuntaan. Näkikö yksikään heistä Kuutamolaineen kuin minä? Tunsiko kukaan muu naaraan selittämättömän vetovoiman? Virnakukka, ehkä….

  • Kimalaistoive

    207 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäUuden vuodenajan ja ajanjakson alkaminen toi mukanaan yleensä uusia tuulia. Monelle kissalle se merkitsi toivoa ja elämän jatkumista. Jos edellinen ajanjakso oli ollut huono, uusi voisi olla parempi. Niin minäkin yritin ajatella. Siitäkin huolimatta, että olin vakavasti sairas. Olin jo hyväksynyt sen, että en voisi tervehtyä ilman…

  • Tuikelintu

    669 sanaa | 15 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäTuikelinnun katseessa tuikki uteliaisuus. Kirjavien puskien sekaan oli kadonnut hännänpää ja ilmassa olevasta tuoksusta päätellen se ei kuulunut kenellekään eloklaanilaiselle. Ja mikä syy kenelläkään eloklaanilaisella olisi mennä häntä piiloon? Niinpä, ei sellaista ollut. Naaraan viikset väpisivät mielenkiinnosta. “Kuka siellä?” naaras naukaisi ja kapusi ketterästi läheiseen puuhun. Sieltä…