Eloklaanin tarinat
341 sanaa | 8 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäSirupennun pyyhältäessä naaraan ohitse aukiolle, Tuikelinnun kasvoille piirtyi huvittunut hymy, jonka hän soi Kimalaistoiveelle. “Lepää sinä vain, minä huolehdin hänestä”, nuorempi naaras vastasi hieman väsyneen oloiselle ikikuningattarelle. Tuikelintu ei kysynyt mitään, hänen ei tarvinnut. Hän näki Kimalaistoiveen lävitse. Kunnioitus vanhempaa naaraskissaa nousi entistä enemmän. Hän huolehti Sirupennusta…
178 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKatsoin kuinka joku minulle tuntematon naaras saapui paikalle. ”Mi-minä olen Sirupentu!” vastasin niin rohkeasti kuin osasin. ”Kuka sinä olet?” Kysyin nopeasti ja innoissani. Ehkä voisin oppia tältä naaraalta jotain klaanin tapoja! ”Olen Tuikelintu” naaras vastasi lempeästi. Nätti nimi! Olin todella iloinen naaraan tapaamisesta sillä tämä saattaisi olla…
309 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäAurinko porotti pilvettömällä taivaalla. Muutama peippo pyrähti sirkutuksen saattelemana lentoon läheiseltä oksalta ja Tuikelinnun sininen katse seurasi niitä haltioituneena. Linnut lukeutuivat hänen suosikkeihin, jos luonnonihmeistä puhuttiin. Ne olivat naaraista upeita, vapaita, notkeita ja täynnä eloa – kuten Tuikelintukin! Paitsi sillä erotuksella, että hän ei ollut vapaa. Hän…
1715 sanaa | 38 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKyykin riistakasan saaliiden alla. Nopsaliekki etsi minua jopa pentutarhasta. Kolli viipyi siellä pidempään, koska hajuni oli pinttynyt sammaliin. Päästin valtavan haukotuksen ja huokaisin. Minua alkoi jo väsyttää ja aurinkokin oli laskemassa. Lopulta Nopsaliekki käveli riistakasan suuntaan. Hän kierteli ja kaarteli, mutta ei tuntunut löytävän minua. Lopulta väsyneenä…
336 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäRäpyttelin silmäni auki sotureiden pesän hämäryydessä. Väsymys ei painanut lapojani. Ei, se oli jotain ihan muuta. Huokaisten kampesin itseni ylös ja nopein vedoin aloin sukimaan turkkia esiteltävään kuntoon. Väärävarjon kuolema oli koskettanut monia, ja minua suoraan sanottuna hävetti, etten osannut olla juuri nyt oman isäni seurassa. En…
297 sanaa | 7 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäOli pilvinen aamu Leimusilmän hiippaillessa ulos pesästään. Hän katseli harmaalle taivaalle ja värisytti viiksiään; tänään saattaisi sataa. Se olisi hyvä – kallisarvoiset yrtit tarvitsivat vettä kasvaakseen. Tällä hetkellä metsässä kasvoi runsaasti monenlaista lääkekasvia, ja Leimusilmä oli pystynyt täydentämään varastojaan nopeasti tarpeen vaatiessa. Ei kuitenkaan haitannut kerätä vähän…
269 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäNaurahdin emon letkautukselle ja pohdin sitten olisiko hyvä idea käydä joella hänen kanssaan. Kujekulta kertoi, että voisi opettaa minulle jotain enkä ikinä kieltäytynyt moisesta tarjouksesta, vaikka olisinkin väsynyt! “Joo! Mennäänkö heti?” hihkaisin polkien etukäpälilläni maata, “Mennäänhän heti, jooko?” “No mennään, mennään”, Kujekulta vastasi virnistellen suunnattomalle ilolleni. Henkäisin…
174 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäNyhdin kynsilläni ruohoa, katkoin oksia ja hieroin omaa hajuani kiviin ja kantoihin Kuolonklaanin puolella rajaa. Kun katseemme kohtasivat samoissa puuhissa olevan Helletassun kanssa, naamalleni levisi leveä virnistys. Eloklaanissa hurrattaisiin vielä meidän nimiämme kiitoksena siitä, että olimme rohkeasti nousseet sortajiamme vastaan ja vallanneet Kuolonklaanin reviirin haltuumme. En ymmärtänyt,…
153 sanaa | 3 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössäKorpikasteen silmät kimmelsivät kilpaa tähtien kanssa yön tummassa syleilyssä. Naaraan kirkas katse sai minut keinahtelemaan tassulta toiselle hermostuneesti, ja kun hän yhtäkkiä tökkäsi minua leikkisästi nauravin silmin ja sanoi minun näyttävän aivan aaveelta kuun kajossa, sydämeni hypähti rinnassani iloisesti. Olinko kuullut oikein vai oliko Korpikaste kutsunut minua…
209 sanaa | 5 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä”Haavemuisto, huhuu?” Kharon kuuli jonkun huhuilevan häntä, eikä kolli tiennyt oliko kyseessä oikea kissa vai harha. Kolli oli elänyt jo usean vuodenajan ajan elämää, joka ei ollut oikeaa elämistä. Hän ei ollut kyennyt poistumaan leiristä pitkään aikaan, elämä oli yhtä parantajan pesässä ahdistumista. ”Isä, minä toin sinulle…
