Corona
//Kirjoittaja: Lonely Warrior
//Erakko |
”Hajaannummeko?” Fetus kysyi katsoen suoraan minuun vihreillä suurilla silmillään. Hajaantuminen puolittaisi etsimisajan, joten uskoin sen olevan hyvä vaihtoehto. En antaisi kenenkään viattoman pennun olla hetkeäkään pidempää vaarassa, kuin olisi pakollisesti tarvis.
”Hyvä idea. Kerrotko vielä mille kyseinen pentu näyttää, etten vahingossa vohki jonkun muun pentua”, naukaisin hiljaa ja räpäytin vielä silmiäni – en enää niin tylysti, mutten liian ystävällisestikään – tuolle eksoottisen ulkonäön omaavalle naaraalle. En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa ja jotenkin se veti minua puoleensa. Jätin kuitenkin mieltymykseni taka-alalle ja aloin miettiä kadonnutta pentua. Se tästä puuttuisikin, että veisin jonkun erakkonaaraan pennun.
”Oranssi turkki vähän tummemmilla laikuilla. Siniset silmät”, Fetus ilmoitti ja katsoi minua kuin kysyen, tarviko minun kysellä vielä jotain muuta. Nyökkäsin sen merkiksi, että keskustelu päättyi ja lähdin omaan suuntaani. Aloin etsiä parhaani mukaan millaisia jälkiä tahansa pennuista muutamien kymmenien ketunmittojen säteellä erakkonaaraan ja pennun pesästä. Kiertelin ja kaartelin, kävelin välillä kuono kiinni maassa ja välillä haravoin pensaikkoja ja aluskasvillisuutta. Minne ihmeeseen menisit itse, jos olisit pentu? No seikkailulle tietenkin, mutta mikä houkuttelisi minua? Aloin miettiä, mitä pentu ajattelisi, mutta samalla kun haahuilin mieli pilvissä, etsintäni päättyi. Silmieni edessä sammalilla oli pieni oranssiturkkinen kerä. Pentu oli surettava näky märkänä ja tärisevänä pienen pienenä pallerona. Kun liikahdin, oksa katkesi tassuni alla ja pennun siniset silmät kiinnittyivät minuun niissä sekoitus pelkoa siitä, että saattaisin haluta hänelle pahaa, mutta pieni helpotus siitä, että joku oli löytänyt hänet. Pentu automaattisesti kavahti askeliani hieman taaksepäin ja tuijotti minua suurilla silmillä.
”Rauha rauha. Tulin pelastamaan sinut. Fetus on etsinyt sinua”, selitin rauhallisena lempeästi pennulle hymyillen.
”Lupaan kautta kiven ja kannon, että vien sinut kotiisi”, yritin vakuuttaa pentua, mutta se lause oli turha, sillä pentu oli jo kuullessaan Fetuksen nimen ja sanan koti oli innostunut aivan täysin. Pienne pennun kasvoilla loisti esteetön ilo ja hänen siniset silmänsä loistivat kuin kaksi kirkkainta aurinkoa. Kasvoilleni nousi lämmin hymy pennun herttaisuudesta. Tassutin tämän luokse ja laskeuduin makaamaan.
”Tule selkään ja ota oikein hyvin kiinni”, selitin ja pentu toimi heti käskettyäni. Kollin kasvot olivat innokkaat ja tämä oli hänelle kuin uusi seikkailu. Tunsin kuinka pennun pienet kynnet painautuivat selkääni ja tämä otti vielä varmuuden vuoksi hampaillaan niskanahastani kiinni. Nousin varovasti ja mahdollisimman tasapainoisesti tassuilleni ja lähdin tassuttamaan. Pennun pieni ruumis heilui tasaisesti askeleitteni mukana ja kuulin välillä iloista hihkuntaa selästäni. Suuni oli kääntynyt nauruun. Tunsin syvää rakkautta pentuja kohtaan ja huolenpito tästä pennusta sai isänvaistoni syttymään. Pian haistoin tuoreen ja tutun hajun.
”Fetus, tuleppa katsomaan kuka täällä on.”
//Fetu? :3
399 sanaa
