Corona
//Kirjoittaja: Lonely Warrior
//Erakko |
Katselin paikalle saapunutta kastanjanruskeaa kollia, jonka pistävän oranssit silmät olivat kavenneet pieniksi viiruiksi. Ne vilkuilivat meitä kolmea vuorollaan kirkkaalla vihan ja ärtymyksen liekillä. Olin yllättynyt siitä, kuinka Merkurius oli alkanut puhumaan näille vieraille kissoille, jotka kuuluivat tähän heidän kertomaansa Kuolonklaaniin. Olin erittäin kiinnostunut tästä koko klaanista. Halusin tietää mitä merkitsisi elää klaanissa. Millä tavoin se eroaisi meidän omasta elämästämme? Mikä määritteli sen, että oma kissajoukko oli klaani?
”Onko täällä muitakin klaaneja, vai onko Kuolonklaani ainoa?” paksuturkkinen veljeni naukui hiljaisella äänellään ja kohotti miltei huomaamattomasti kulmiaan kysyvästi. Käänsin katseeni puhtaanvalkeaan naaraaseen, sillä odotin hänen vastaavan kysymykseemme. Hän vaikutti ihan hyvältä kissalta. Kun taas pistäväsilmäinen kolli vaikutti ärhäkältä. Jos kolli olisi saapunut jonkun samanhenkisen kanssa olisimme varmaan jo silppua. Minua kauhistutti se ajatus, että klaanin muut kissat tulisivat paikalle. Kuten oletin, Taivastassuksi esittäytynyt viehkeä naaras avasi suunsa vastatakseen veljeni kysymykseen.
“Tällä hetkellä ainoastaan Kuolonklaani. Legenda kuitenkin sanoo, että siellä missä esi-isämme asuivat, olisi asunut monia muitakin klaaneja”, naaras selitti. Hänen äänensä muuttui mystiseksi kertoessaan legendasta. Mielenkiintoni heräsi.
“Miksi sitten klaaninne asuu nykyään täällä? Jos se kerran asui ennen muiden klaanien luona. Entä uskotko, että legendat ovat totta?” hihkaisin vähän turhankin innokkaasti. Silmäni loistivat uteliaina.
“Aiotko tosiaan kertoa koko Kuolonklaanin historian tälle kapiselle erakko joukolle?” toinen klaanikissoista naukui sellainen sävy äänessään, josta en pitänyt. Hän ei ollut selvästikään kiinnostunut jakamaan klaanin tietoja meille, joista saattaisi olla uhkaa heidän klaanilleen. Emme kyllä todellakaan olleet kovin uhkaavia, jos klaaniin kuului enemmän kuin viisi kissaa. Taivastassu vilkaisi ruskeaa kollia, jonka jälkeen jatkoi kysymyksiin vastausta.
“Klaanit kääntyivät meidän klaaniamme vastaan ja jouduimme lähtemään, tämäkin on edelleen pelkää uskomusta, joka on säilynyt perimätietona kissalta toiselle”, naaras selitti räpäyttäen silmiään mietiskellen, “Ja mitä uskomuksiini tulee.. en ole aivan varma mitä uskoa. Uskon, että tarinat ovat muuttuneet monien kuiden aikana erilaisiksi, kuin ne alussa olivat, mutta uskon, että niissä on silti jotakin perää.” Nyökkäsin silmät kiiluen.
“Kerrassaan mielenkiintoista”, mutisin itselleni haltioissani. Mietin, löytyisivätköhän muut klaanit vielä, jos niitä lähtisi etsimään. Tai oliko joku klaanikissoista jo kokeillut moista ja minkälainen oli ollut tulos? Ajatukseni keskeytti vatsani ärjyntä. Emme olleet syöneet saaliitamme enne kuin olimme lähteneet tänne. En tiennyt kumpi minua kiinnosti enemmän: tarinat klaaneista vai ruoka. Antaisin muun seurueen tehdä valinnan puolestani.
“Teidän olisi varmaan paras lähteä ennen kuin Surmakynsi ja Rapakynsi lähtevät katsomaan mihin olemme jääneet. Surmakynsi varmasti repii turkkinne riekaleiksi, jos näkee teidät liian lähellä”, Taivastassu tokaisi ja nousi seisomaan. Nyökkäsin. Hän oli oikeassa, emme haluaisi vaikeuksiin.
“Selvä”, Dakota naukaisi ja nyökkäsi terävästi. Vilkaisin vielä viimeisen kerran eriväriset silmät omaavaa naarasta ja pistäväsilmäistä kollia, jonka jälkeen käännyin Dakotan ja Merkuriuksen perässä poispäin. Vannoin mielessäni itselleni, ettei tämä olisi ainut kerta elämäni aikana, kun kohtaisin klaanikissoja. Janosin lisää tietoa.
“Eikö ollutkin mahtavaa?! Kokonainen yhdyskunta kissoja – luultavasti ainakin kymmenen. Ja kuinka kiinnostava historia! Löytyisiköhän ne muut klaanit vielä, jos niitä lähtisi etsiskelemään vai onko siitä niin kauan, että ne ovat jo kadonneet. Ja mitäköhän Kuolonklaani teki saadessaan muiden klaanien vihat niskoilleen…”, tassutin höpisten läiskikkään turkin omaavalle veljelleni.
//Mer tai Daksu? Toivottavasti ei haittaa, että vein nää pois jo tuolta xdd
486 sanaa
