Corona
//Kirjoittaja: Lonely Warrior
//Erakko |
Tällä hetkellä olimme Fetuksen kanssa tilanteessa, joka oli kaikkea muuta kuin turvallinen. Olin ollut etsimässä saalistettavaa, mikä oli osoittautunut hankalammaksi kuin kotonamme, kun kesken oravan pyydystämisen olin hätkähtänyt tuohon valtavaan koiraan, joka katsoi minua kuin mitäkin saalista.
Olin ottanut jalat alle säikähtäneenä ulvaisten ja juossut sokeana kohti majapaikkaamme tajuten virheeni vasta Fetuksen nähdessäni. *Minun olisi pitänyt mennä muualle!* En missään nimessä halunnut saattaa Fetusta vaaraan.
Fetus lähti juoksemaan vaistomaisesti tätä suurta karvakasaa karkuun ja huudahti jopa käskevästi: “Ala tulla! Jäät vielä sen hampaisiin!” Siristin silmiäni Fetukselle tympääntyneenä naaraan komentelusta, mutten sanonut mitään. Kiristin tahtiani ja pysyin Fetuksen kannoilla, mutta naaraan etumatkan takia en saavuttanut tätä kokonaan. Nopeutemme oli suhteellisen samaa tasoa, mutta naaraan solakka rakenne tuntui helpottavan hänen pakenemisoperaatiotaan. Eivät pitkät jalkanikaan ainakaan hidastaneet minua.
Tarkkailin pää vauhkosti pyörien turvan mahdollisuuksia. Sydämeni oli pompata rinnastani ulos, kun huomasimmke ajautuvamme kaksijalkojen pesistä muodostuvaan umpikujaan. Fetus oli huomannut saman ja vilkaisi minua aavistus huolta ilmeessään -tai sitä minä sen oletin olevan. Käännyin ympäri ja laskin tassuni tukevasti maahan ja valmistauduin puolustamaan Fetusta hengelläni. Tuijotin kauhun ja määrätietoisuuden sekaisella katseella lähestyvää kuoleman lähettilästä. Kunhan Fetus vain pääisi karkuun. *Merkurius anna anteeksi.*
”Tule tänne!” kuulin Fetuksen hätäisen sihahduksen takaani. Vilkaisin taakseni ja näin, kuinka Fetus seisoi aidanraon vieressä. Tunsin sillä hetkellä mitä suurinta kiitollisuutta tuon naaraan läsnäoloa kohtaan. *Kiitos Fetus, kiitos!* Luikahdin nopeasti Fetuksen perässä aidankolosta juuri oikeaan aikaan. Hetki myöhemmin olisin ollut jo koiranruokaa.
Lysähdin maahan, kun sain varmistuksen alueen turvallisuudesta.
”En tiennytkään, että sinulla on noin kova halu tapattaa itsesi”, Fetus tuhahti sarkastisesti. Katsoin naaraaseen samanlaisella ilmeellä, minkä vedin kasvoilleni useinkin naaraan sarkastisten heittojen jälkeen.
Olimme levänneet hetken ja nyt tasapainottelimme kaksijalkalassa risteilevillä aidoilla. Oli jo miltei pimeää emmekä olleet vieläkään saaneet syötävää. Se jäisi pakostikin huomiselle.
Aloin kuulla aivan liian läheltä kaksijalan lepertelevää puhetta ja turkkini pörhistyi hätkähdyksestä. Katsoin äänen suuntaan ja näin vähän matkan päästä aidasta vanhan kaksiajalan, joka katseli meitä. Sen puhekin oli varmaan osoitettu meille, muttemme siitä mitään tietenkään ymmärtäneet. Olin varautunut jo siihen, että kaksijalka lähestyisi meitä varoittamatta ja yrittäisi napata meidät, mutta se vetäytyikin takaisin pesäänsä jättäen oven auki. Outo keltainen valo kajasti pesän sisältä ulos.
Kun olimme jatkamassa matkaamme, kaksijalka palasi taas, tällä kertaa joku outo kiiltävä kippo kädessään. Vilkaisin Fetusta kummastuneena.
Kaksijalka vanhus laski kulhon maahan ja peruutti hieman. Sitten se alkoi taas puhumaan. Tämä toi mieleeni menneisyyden. Pentuina minä ja Merkurius olimme saaneet kaksijaloilta ruokaa ja tämä tilanne muistutti kovin paljon sitä. Tarkastelin tilannetta vielä uudelleen ja kaikki merkit täyttyivät. Silti mielessäni oli vielä karmea muisto vangitsemisestamme, joka sai minut suhtautumaan kaksijalkaan jollain tasolla epäluuloisesti. Silti tein johtopäätöksen.
”Se yrittää antaa meille ruokaa”, sanoin varmasti. Fetus kurtisti kulmiaan, mutta ennen kuin hän ehti sanomaan mitään, loikkasin varovasti aidalta alas ja lähestyin kulhoa varovaisesti samalla kaksijalkaa tarkkaillen. Halusin pitää huolen siitä, etten kävelisi suoraan ansaan.
Kuonooni leijui lihan tuoksu. Se ei haissut tavalliselta riistalihalta vaan joltain muulta mutta lihaa se varmasti oli. Katsoin kaksijalkaan kohdaten sen katseen. Se alkoi taas höpistä jotain, mutta ääni oli aivan varmasti lempeä.
”Tule Fetus”, kutsuin naarasta. Emme sittenkään jäisi ilman ruokaa.
//Fetus? Sori tönköstä tekstistä, kirjotin tän puoliks hälinässä :’D
