Cosmos
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön kaksijalkala
Kotikisut onnistuivat selvittämään esteradan ikkunalle ja jäivät odottamaan sen luokse Lyraa ja Cosmosta, joilta meni huomattavasti lyhyempi aika päästä perille, sillä he olivat tottuneet kulkemaan reitin useita kertoja päivässä ja täten tunsivat sen kuin omat tassunsa.
”Miksi teidän kotiväkenne ei ole hankkinut teille yhtään leluja tai mukavia petejä joissa nukkua?” Laku kysyi äänessään hämmennystä. Cosmos huomasi hänen ilmeessään myös myötätuntoa, mikä oli hänestä enemmän kuin huvittavaa. Raukka kai luuli, että he olivat hylättyjä kotikisuja, jotka oli jätetty oman onnensa nojaan.
”Voi, on meillä kyllä leluja ja mukavia petejä riittämiin asti”, Lyra vakuutti ja luikahti sitten ikkunassa olevasta raosta toiselle puolelle. Kuului pehmeä tömähdys, kun naaras pudottautui ikkunalaudalta pesän lattialle. ”Tulkaa vaikka katsomaan!” Lyran kannustava nauku kuului sisältä.
Laku ja Luna näyttivät epäröivän hetki hetkeltä enemmän. Cosmos tiesi, että hänen olisi yritettävä tukahduttaa heidän epäilyksensä ennen kuin nämä keksisivät kääntyä kannoillaan ja palata takaisin kaksijalkojensa luo. Kunhan heidät saataisiin sisälle rakennukseen, lähteminen ei enää onnistuisi.
”Me olemme oma kotiväkemme”, hän virnisti ylpeästi kotikisuille ja röyhisti rintaansa. ”Kukaan ei ole määräilemässä, mitä saamme ja emme saa tehdä! Kaksijalkanne eivät varmastikaan anna teidän kiipeillä miten sattuu omilla kalusteillaan, vai kuinka? Meidän kotonamme se on kuitenkin mahdollista, sillä kukaan ei ole kieltämässä!”
”Niin juuri!” Lyra vahvisti sisältä. Laku ja Luna vilkaisivat ensin tosiaan ja sitten minua, ilmeisesti lopulta päätyen siihen tulokseen, että heidän oli nähtävä tämä ihmeellinen kaksijalkojen säännöistä vapaa paikka omin silmin. Cosmos livahti heidän perässään sisälle pesään.
”Tulittehan te!” Lyra kehräsi. ”Tulkaa, emomme haluaa varmasti tavata teidät!” Hän lähti johdattamaan kotikisuja maassa loikoilevien yhteisöläisten ohi kohti yläkertaan vieviä portaita. Cosmos jolkotti heidän kannoillaan ja seurasi heitä portaiden päähän ylös.
”Laku ja Luna, tässä on meidän emomme sekä Kujakissayhteisön johtaja, Päivänsäde”, Lyra esitteli silmissään ihaileva loiste katsellessaan tummanharmaata naarasta, joka oli juuri noussut istumaan vuoteessaan. Päivänsäde katsahti hieman yllättyneenä pentuihinsa – erityisesti Cosmosta hän silmäili hyvän tovin, kuin ei olisi voinut uskoa, että hänen poikansa oli kerrankin onnistunut jossakin.
”On ilo nähdä uusia kasvoja pesässämme”, naaras maukui sitten ja loihti kasvoilleen ystävällisen hymyn. ”Laku ja Luna, eikö vain? Olen varma, että tulette viihtymään täällä.”
Laku kurtisti kulmiaan hiukan hämmentyneen näköisenä, mutta ennen kuin hän ehti sanoa mitään, Päivänsäteen katse kohdistui Cosmokseen. ”Siirtyisitkö alakertaan odottamaan, kun minä ja Lyra jututamme vieraitamme?” hän pyysi, ja Cosmos näki hänen silmistään, että se oli tarkoitettu enemmänkin käskyksi.
Valko-harmaa kolli siristi silmiään tympääntyneenä mutta ei ruvennut inttämään vastaan vaan käännähti ympäri ja lähti laskeutumaan portaita. Alas päästyään hänen olisi tehnyt mieli huutaa ja raivota ääneen, purkaa turhautumistaan johonkin, mutta jokin pidätteli häntä. Hän ei voinut uskoa, että siitäkin huolimatta, että hän oli ollut mukana tuomassa uusia jäseniä Yhteisölle, Päivänsäde oli sysännyt hänet noin vain syrjään ja antanut Lyran jäädä paikalle.
Hän huomasi uuden kujapartion olevan lähdössä matkaan ikkunan luona ja päätti liittyä heidän joukkoonsa. Hän ei kestänyt olla samassa rakennuksessa emonsa kanssa juuri nyt.
Kun partio palasi takaisin kierrokseltaan, Cosmoksen kuohuvat tuntemukset olivat ehtineet jo hieman laantua. Hänen oloaan oli helpottanut, kun hän oli saanut jutella Leopardin kanssa. Naaras oli aina huolehtinut hänestä ja hänen sisaruksistaan kuin omistaan, ja Cosmos oli vasta vähitellen alkanut tajuamaan, kuinka paljon tätä piirrettä arvostikaan tässä.
Läheltä kuului kahinaa. Cosmoksen korvat käännähtivät kohti pensasta, josta astui esiin Roska. Parantajan nähdessään kollin silmät levisivät yllätyksestä. Hän sanoi Leopardille muistaneensa luvata auttaa Roskaa yrttien keräämisessä, johon naaras toivotti heille iloisesti kehräten onnea.
Partion jatkaessa matkaa Cosmos suuntasi Roskan luokse. Roska ei vastannut Cosmoksen kysymykseen, ennen kuin tämä oli vienyt heidät kauemmaksi Yhteisön pesäpaikasta. Suureksi yllätykseksi musta naaras ilmoitti suunnitelmien muuttuneen – he lähtisivät Yhteisöstä jo tänä iltana.
Cosmos toljotti häntä hetken tyhmänä. Tänä iltanako? Entä se kaikki höpinä suunnitelman ja sopivan aikataulun laatimisesta? Ei sillä, että hän olisi valittanut – päinvastoin -, mutta hän ei ollut odottanut tällaista spontaaniutta juuri Roskalta.
”Mahtavaa!” innostunut virne levisi Cosmoksen naamalle. Hän oli saanut tarpeekseen tästä paikasta, etenkin sen jälkeen, miten Päivänsäde oli tänään häntä kohdellut. ”Miten me sen teemme?”
//Roska?
//P.S. Käärmis, voidaan jatkaa tuota Lakun ja Lunan tilannetta Päivillä ja Lyralla!
