Cosmos
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön lähialueet
”Huoli pois, Roska!” Cosmos tuhahti vähättelevästi naaraan kyselyille. ”Minä jaksan vaeltaa vaikka kaksi yötä, jos niin täytyy!” Hän otti pari hyppyaskelta eteenpäin ja kujersi mielissään tuntiessaan pehmeän metsänpohjan joustavan tassujensa alla. Hyvästi kaksijalkalan karut, kovat pinnat! Jatkossa hän kulkisi vain pehmeällä ruohikolla.
Matka jatkui öisen metsän halki. Cosmos suorastaan kupli energiaa ja hän olisi mieluusti vaikka juossut koko matkan, mutta Roskan mukaan heidän oli säästeltävä voimiaan. Sitä paitsi siitä lähti muka ”liikaa meteliä”. Varsinainen ilonpilaaja!
He olivat ehtineet jo melko pitkälle, kun yhtäkkiä noin kuutisen ketunmitan päässä edessäpäin erottui jykevä hahmo, joka seisoi paikoillaan liikkumattomana kuin kivi. Roska hidasti askeliaan ja Cosmoksenkin vauhti hyytyi. Hän siristi silmiään ja tajusi, että seisoja oli kissa.
”Kuka tuo on?” hän supatti Roskalle, joka katseli muukalaista viiksiään hermostuneen oloisena nykien.
”En tiedä. Joku kulkukissa vain luultavasti, mutta on parempi kiertää se kauempaa varmuuden vuoksi.”
Cosmos heilautti häntäänsä tympääntyneenä. ”Nopein reitti on suoraan. Minä käyn käskemässä tuota körilästä siirtymään!” Ennen kuin Roska ehti älähtää mitään vastalauseeksi, nuori kolli oli jo lähtenyt marssimaan kohti erakkoa.
”Hei, sinä siellä!” hän huudahti kissalle ja huitoi hännällään uhmakkaasti. ”Sinuna ottaisin käpälät alle ja vaihtaisin paikkaa, ennen kuin pääsen luoksesi, sillä silloin sinä saat maistaa kynsiäni!”
Kissa ei kuitenkaan joko kuullut hänen uhoamistaan tai välittänyt siitä, koska tämä ei liikahtanutkaan. Cosmoksen päästessä lähemmäksi hän huomasi olevansa vastatusten rotevarakenteisen, arpinaamaisen kollin kanssa, joka oli häntä huomattavasti vanhempi. Ellei hänen olisi ollut tarkoitus häätää tätä hyypiötä, hän olisi varmaankin jäänyt utelemaan, mistä kissan oli mahdollista saada yhtä hienot taisteluarvet koristamaan pärstäänsä.
”No, itsepähän kerjäsit tätä!” Cosmos murahti ja ponnisti kaikilla voimillaan itsensä erakkoa kohti.
Se osoittautui kuitenkin nopeasti virheeksi, sillä kolli iski hänet helposti maahan jykevillä tassuillaan kesken ilmalennon. Cosmos tömähti maahan ähkäisten, mutta kömpi saman tien takaisin tassuilleen, tällä kertaa vihastuneena. Nyt tästä oli tullut henkilökohtaista!
Hän hyökkäsi erakon kimppuun uudestaan ja uudestaan, mutta joka kerta tämä torjui hänen pyrkimyksensä päästä läpi tämän puolustuksen. Kertaakaan kolli ei ollut käyttänyt kynsiään häntä vastaan vaan ainoastaan yrittänyt pitää hänet loitolla itsestään. Cosmos sen sijaan oli jo täysin hengästynyt epäonnisista yrityksistään.
”Joko riittää?” erakko murahti ja katsoi häntä ilmeettömästi.
Cosmos makasi maassa läähättäen, mutta hänen taistelutahtonsa ei ollut hävinnyt mihinkään. Hän yritti nousta vapiseville tassuilleen, mutta ennen kuin ehti aloittaa uuden kierroksen, kulkurin korvat nousivat pystyyn ja tämä tiirasi hänen ylitseen jotakin. Sitten sanaakaan sanomatta tämä kiepahti kannoillaan ja livisti paikalta.
Cosmos ulvahti voitonriemuisena. Hän oli voittanut! Tuo typerä kulkukatti ei ollut ollut vastus eikä mikään mahtavalla Cosmokselle!
”Cosmos!” Roskan ääni tunkeutui yhä voittoaan tuulettelevan kollin ajatuksiin. Hän käännähti naarasta kohti hieman närkästyneenä näin tärkeän hetken keskeyttämisestä, mutta samassa hän tunsi, kuinka hänen sydämensä hyppäsi hänen kurkkuunsa.
Roska juoksi häntä kohti, ja kauempana hänen perässään näkyi lähestyvien kissojen joukko. Heidän lähtönsä oli huomattu!
//Roska?
