Cosmos
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisö
Cosmoksen mielenkiinto mustaturkkista kissaa kohtaan laski merkittävästi, kun tämä paljasti, ettei ollutkaan oikea parantaja. Kun naaras alkoi selittää, että paransi muita, koska nämä tarvitsivat apua ja Yhteisö hyötyi siitä ja pälä pälä, pennun kiinnostus oli jo tyystin kaikonnut.
“Ei ollut”, Cosmos vastasi naaraalle ja steppasi levottomana paikoillaan. Hän halusi päästä jo ulos tästä tunkkaisesta pesästä.
“Hyvä, sitten oletkin vapaa lähtemään”, kissa maukui rauhallisesti, ja Cosmos ampaisi saman tien ulos pesästä.
Hän tuli pesästä sellaisella vauhdilla, että oli lentää edessään olevaan lumikasaan naamalleen. Pentu onnistui kuitenkin viime hetkellä tekemään nopean jarrutusliikkeen ja estämään törmäyksen. Hän ravisteli turkkiaan helpottuneena siitä, että oli päässyt takaisin ulos. Nyt hän voisi jatkaa taas kivelle kiipeämistä!
Cosmos tepasteli häntä ja korvat pystyssä Litteäkiveä kohti, mutta seisahtui äkisti tajutessaan, että saattaisi raapia kyynerpäänsä uudelleen ja joutua takaisin huijari-parantajan vastaanotolle. Sinne hän ei ollut vielä vähään aikaan aikeissa palata.
Isän ääni kuului leirin toiselta laidalta, ja Cosmos päätti mennä katsomaan, mitä loput hänen perheestään puuhasivat. Hän ylitti aukion poukkoilevilla loikilla ja livahti karhunvatukkapensaaseen, josta tutut äänet ja hajut tulvahtivat häntä vastaan.
Isä oli parhaillaan kertomassa pesästä. “Täällä nukkuivat kuningattaret ja pennut. Viereisessä pesässä yösijaa pitivät puolestaan klaaninvanhimmat”, valkoinen kolli naukui ja havainnollisti kertomustaan osoittamalla hännällään tyhjiä vuoteita, joista osa oli uudempia ja osa vanhempia ja repaleisempia.
Cosmos tassutti Lyran ja Fornaxin viereen. Kaksikko vilkaisi häneen nopeasti, ja Lyra näytti sävähtävän hänen kyynerpäihinsä hierotun töhnän vahvaa hajua. Cosmos virnisti ilkikurisesti siskolleen, joka puolestaan kurtisti hänelle kulmiaan paheksuvan näköisesti. Hän vilkaisi sen jälkeen emoonsa, joka istui isän vieressä ja pesi tassuaan. Joko naaras ei ollut huomannut poikansa tulleen jo takaisin tai sitten tätä ei vain kiinnostanut.
Cosmos muisti yhtäkkiä, miten emo oli luvannut auttaa häntä kiipeämään Litteäkivelle, jos hän menisi mustan kissan matkaan. Hän oli tehnyt jo oman osansa, joten nyt oli emon vuoro toteuttaa lupauksensa.
Pentu siirtyi Päivänsäteen eteen ja tapitti tätä vaativasti. “Sinä lupasit auttaa minua kiipeämään kivelle”, hän huomautti. Emo nuolaisi tassuaan ennen kuin laski sen alas ja katsahti poikaansa.
“Niin lupasin”, Päivänsäde vahvisti.
“Milloin me mennään?”
“Kohta.”
Vastaus ei tyydyttänyt Cosmosta sitten millään tavalla. Hän oli jo kärsinyt tarpeeksi yhdelle päivää ja halusi päästä kivelle heti paikalla.
“Mennään nyt”, hän kinusi.
“Sanoin, että kohta”, Päivänsäde ei antanut periksi.
“Nyt!”
“Cosmos!” Kharonin tiukka naukaisu sai Cosmoksen kääntämään turhautuneena katseensa isäänsä, joka oli luonut häneen tuiman katseen. Ilmeisestikin heidän kinastelunsa oli keskeyttänyt hänet.
“Emo lupasi auttaa minua kiipeämään kivelle, jos käyn hoitamassa kyynerpääni, ja minä kävin, mutta emo ei suostu viemään minua sinne nyt”, Cosmos selitti isälleen ymmärryksen toivossa. Hän halusi isän käskevän emoa viemään hänet kivelle saman tien.
Päivänsäde pyöritteli silmiään. “Minähän sanoin jo, että menemme kohta! Kuunnellaan ensin, mitä isälläsi on kerrottavana tästä paikasta.” Naaraan häntä nytkyi ärsyyntyneesti.
Cosmos luimisti korviaan ja mulkoili vihaisesti emonsa suuntaan.
//Kharon, Lyra?
SuperKP-boosti käytössä
