Cosmos
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Hahmon sijainti:
//Kujakissayhteisön pesä
Cosmos puhdisti varpaidensa välejä tylsistyneenä omassa vuoteessaan. Hän oli mädäntynyt neljän seinän sisällä jo päiväkausia, ja hänen kärsivällisyytensä alkoi olla lopussa. Joka päivä hän kyräili alakertaan laskeutuvaa hänen ylhäisyyttään, joka ei ollut edes huomaavinaan heitteille jättämäänsä jälkikasvua. Päivänsäteen naaman katseleminen kävi päivä päivältä vaikeammaksi.
Onneksi hänellä oli sentään Malvaruusu puolellaan. Naaras oli pitänyt hänelle seuraa. Pitkästä aikaa hänestä oli tuntunut, ettei hän taistellut koko maailmaa vastaan yksin. Hän olikin rakentanut uskonsa paremmasta huomisesta siihen ajatukseen, että jonakin päivänä he yhdessä tätinsä kanssa kaataisivat Päivänsäteen vallasta, ja sen jälkeen hänen ylimielisellä emollaan ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin madella heidän jalkojen juuressaan kuin mitätön mato.
Cosmos oli parhaillaankin hautomassa päässään erilaisia tapoja nöyryyttää Yhteisön johtaja, kun Malvaruusu saapui hänen luokseen tuoresaalista suussaan roikottaen. Ystävällisten kasvojen näkeminen sai nuoren kollin heti paljon paremmalle tuulelle, ja hän kysyikin aidosti kiinnostuneena, miten tällä oli mennyt partiossa.
Malvaruusu ryhtyi kertomaan partion aikana käymästään keskustelusta Keijon kanssa. Naaras kumartui nuoremman kissan lähelle niin, että muut eivät vahingossakaan kuulisi heidän epäilemättä teloituksen arvoista puheenaihettaan.
Cosmos ilahtui kuullessaan Keijon kallistuvan enemmän heidän näkökantansa suuntaan. Jos kolli ei kerran ollut täysin uskollinen Yhteisön nykyiselle johtajalle, hänet voisi olla helpompi käännyttää tätä vastaan.
Kun Malvaruusu puolestaan kysyi, oliko Cosmos saanut mitään uutta selville, nuorukainen ei voinut kuin vain kohauttaa lapojaan. “Kaikki tuntuvat välttelevän minua, koska eivät halua Päivänsäteen mustalle listalle”, hän murahti ja loi inhoksuvan katseen yläkertaan vieviin portaisiin, joiden toisessa päässä hänen emonsa epäilemättä loikoi tyytyväisenä saadessaan katsella alaspäin alamaisiaan. Sitten hänen katseensa siirtyi takaisin Malvaruusuun: “Onnistuin kuitenkin jututtamaan uusinta tulokasta, Kobraa. Ajattelin, että hän ei ole vielä ehtinyt muodostaa liian vahvoja mielipiteitä kenestäkään.”
Malvaruusun korvat kääntyivät Cosmosta kohti höröllään. “Saitko selville mitään hyödyllistä?”
“No, hän on aikamoinen kivikasvo”, Cosmos tuhautti nenäänsä hieman halveksivasti, “mutta ei hän vaikuttanut olevan mitenkään erityisen mielissäänkään joutuessaan hyppimään Päivänsäteen pillin tahtiin. Kenties sinä voisit koittaa päästä hänen lähelleen partiossa? Olet meistä kahdesta parempi puhumaan.” Se oli iso myönnytys Cosmoksen suunnalta – kollin ego harvoin salli hänen kehua ketään muita paitsi itseään. Hänen mielestään Malvaruusu oli kuitenkin ansainnut tämän ylistyksen.
//Malva?
