Dakota
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Miten me olimme joutuneet tähän liemeen? Meidän ei olisi kuulunut olla täällä tähän aikaan, kiikuttamassa saalistamaamme ruokaa vihamielisen oloisille muukalaisille. Meidän kuului olla vapaita kissoja, jotka tekivät mitä lystäsivät ja milloin lystäsivät. Mutta tässä sitä kuitenkin oltiin, halusimmepa sitä tai emme.
”Mutta nyt kun olen kertonut niin paljon meistä ja tavoistamme, niin haluaisin kuulla teistä”, tutuksi tullut puhtaanvalkea naaras maukui hymyillen. Hänen katseensa kiersi meidät jokaisen vuorollaan.
”Me olemme veljeksiä”, Corona kertoi varmistettuaan ensin nopealla vilkaisulla Merkuriukselta sen olevan okei. ”Törmäsimme Dakotaan vasta vähän aikaa sitten, ja nyt liikumme yhdessä.”
Taivastassu katsahti minuun. Hänellä oli oikein kauniit eripariset silmät, joista toinen oli väriltään harmaansininen ja toinen meripihkainen.
”Niin. Asuin ennen isäni kanssa erään joen varrella”, aloitin, ja tajusin samassa, etten ollut kertonut erakkoveljeksille oikeastaan yhtään mitään alkuperästäni. Toisaalta, eivät hekään olleet olleet mitenkään erityisen avoimia omastaan, joten kaipa me olimme tasoissa. ”Halusin nähdä muutakin maailmaa, ja yhtenä päivänä päätin kertoa isälle suunnitelmistani. Hän antoi minun tietenkin mennä. Mutta kaipaan häntä edelleen ja olen hieman huolissani hänen puolestaan.”
Taivastassu nyökkäsi. Hänen kasvoillaan oli edelleen sama säteilevä hymy, joka kuitenkin tällä kertaa vaikutti enemmän myötätuntoisemmalta kuin äsken. Lieköhän sille syynä lyhyt kertomukseni – kuka tietää.
Käänsin katseeni Merkuriuksen ja Coronan suuntaan. Kollikaksikko vilkuili toistensa suuntaan sen näköisinä kuin nämä olisivat käyneet jonkinlaista sanatonta keskustelua parhaillaan.
”Tosiaankin, törmäsin Coronaan ja Merkuriukseen sattumalta”, päätin jatkaa, kun hiljaisuus uhkasi venyä kiusalliseksi. ”Minä ja Merkurius vaanimme samaa hiirtä, mutta lopulta minä olin se, joka sen hiiren pyydysti. Mutta reiluuden nimissä jaoimme saaliin kolmeen pekkaan, koska saalistustilanne oli hämärä, ja yhtä hyvin Merkuriuskin olisi voinut saada sen kiinni.” Pidin lyhyen tauon. Mietin mistä voisin kertoa seuraavaksi, kunnes sitten keksin. ”Kaikilla oli vielä nälkä, joten päätimme, että jokainen yrittäisi napata jotakin purtavaa. Kun minä ja Merkurius olimme jo valmiita, Corona ilmoitti löytäneensä lukuisten kissojen hajumerkkejä. Kävimme tarkistamassa tilanteen ja törmäsimme siellä teikäläisiin, kuten varmaan hyvin muistatkin.”
En tiennyt, olinko jo paljastanut liikaa. Mutta en kyllä uskonut, että nämä kissat – etenkään tuo edessäni seisova naaras – tekivät tiedolla mitään, joten tuskin siitä haittaakaan oli. Odotin jonkun tekevän seuraavan siirron keskustelun etenemiseksi.
//Veljekset tai Taivas?
//340 sanaa
