Dakota
//Kirjoittaja: EmppuOmppu
//Erakko |
Corona palasi luoksemme juoksujalkaa. Hänellä ei ollut mukanaan saalista, ja lyhyen hetken ajan ehdin jo uumoilla, että joku jahtasi häntä takaa, kunnes tämä alkoi selittää innoissaan uusista kissoista, jotka hän oli haistanut. Erakko kertoi sylki lentäen, miten nämä kissat voisivat ehkä opettaa meitä saalistamaan ja taistelemaan, olivathan he villikissoja – kollin sanojen mukaan.
Keskustelu pääsi kuitenkin kärjistymään veljesten eriävien mielipiteiden tullessa vastaan. Merkurius yritti jarrutella Coronaa, Corona taas halusi saada veljensä näkemään asian valoisankin puolen. Yhtäkkiä tilanne olikin kääntynyt niin, että minä olin ratkaiseva tekijä tässä kollien välisessä sanaharkassa. Olin sellaista tyyppiä, joka ei vähästä hätkähtänyt, siispä totesin rauhallisesti:
”Minusta me voisimme käydä katsahtamassa tilanteen. Jos ne kissat vaikuttavat yhtään vihamielisiltä, lähdemme saman tien.” Vilkaisin Merkuriuksen suuntaan pahoittelevasti, sillä tiesin, ettei tämä ollut hänen mielestään hyvä idea. Mutta olin samaa mieltä Coronan kanssa: Ne oletetut villikissat saattaisivat pystyä opettamaan meille hyödyllisiä taitoja, joiden avulla henkikultamme säilyisi pitkälle asti.
”Hyvä on, mennään sitten”, Merkurius sanoi vakavana, ja huomasin kuinka hänen hännänpäänsä vääntyili hermostuneen oloisesti. Jos meille kävisi jotakin, ottaisin siitä täyden vastuun.
Kuljettuamme jonkin matkaa Coronan vanhaa hajujälkeä pitkin, saavuimme sille paikalle, jossa kolli oli haistanut kissat. Ja toden totta: Haju oli voimakas. Kissoja oli paljon. Kolmena kokemattomana nuorukaisena olisimme pulassa, mikäli nämä villit päättäisivät karata päällemme, mutta olin toiveikas, enkä antanut synkkien ajatusten ja epäluulon viedä malttiani.
Merkurius näytti huomanneen jotakin. Käännyin katsomaan siihen suuntaan, johon kollin pää oli kääntynyt, ja näin puhtaanvalkean kissan seisomassa muutaman ketunmitan päässä meistä. Kissa katseli meitä erivärisillä silmillään, selvästikin varautuneena, muttei mitenkään erityisen vihamielisesti. Vilkaisin erakkoveljeksiin. Otin sitten askelen lähemmäksi kauempana seisovaa kissaa ja naukaisin kuuluvaan ääneen:
”Hei! Onko tämä sinun aluettasi?”
//Taivas, Merkurius ja Corona?
//267 sanaa
